Terveisiä sängyn pohjalta

Hybridityön aikana on tosi hankala olla sairas.

Olin jo torstaina aamulla hyvin flunssainen, ja peruin illan bootcampin. Lopulta päädyin siihen, että kahden maissa suljin työkoneeni ja ilmoitin esihenkilölle ja tiimille, että jään flunssan takia sairaslomalle ja annoin heille askelmerkit kesken olevien hommien tekemiseen sinä aikana, kun olen itse estynyt. Onneksi tämä ei ole kotitestin mukaan koronaa! Mutta olipa jotenkin tosi hankalaa myöntää itselleen, että on niin sairas, ettei etätyökään onnistu. Olen niin pirun tunnollinen, että oli vaikea jäädä pois. Enkä varmastikaan ole tämän tunteen kanssa yksin!

Nenäliinoja, teekuppi ja silmälasit.
Olen niistänyt nenäni jo tunnottomaksi ja huulet ovat ihan rohtuneet. Kuva Unsplash.

Tuttuun tapaansa Torsti-boy on ollut koko flunssan aikana vierihoitajana käpertyen sängyssä pikkulusikkaan viereeni. Silloin kun sairastin koronan, pelkäsin sen tarttuvan myös Torstiin, joka ei poistunut viereltäni.

Torsti-kissa leikkii lempilelullaan hiirellä.
Torsti pitää vierihoidosta välillä leikkitaukoja.

Perjantaina kuume kipusi 38 asteeseen, ja olo olikin aika hontelo. Etupäässä nukuin ja suihkussa käyntikin oli kauhean hankala operaatio, kun paleli niin paljon. Hiusten kuivaamisen ja puhtaan flanellipyjaman jälkeen olo tuntui kuitenkin onneksi jo vähän paremmalta ja jaksoin katsoa muutaman jakson Sandmania. Sen sijaan puolison ehdottamalle House of the Dragonille sanoin ehdottoman ein, en enää jaksa katsoa sitä, koska se on niin pirun tylsä. Sen sijaan Game of Thronesin Jon Snow’lle suunnitellaan spin of -sarjaa, joka heti kuulostaa paljon lupaavammalta. Toisaalta olisi kiva myös palata Keski-Maahan, mutta toisaalta en haluaisi antaa latin latia Jeff Bezoksen businessimperiumille.

Tolkienin Taru sormusten herrasta kirjan kansi.
Oli aikoja, jolloin luin Taru sormusten herrasta joka vuosi uudestaan, mutta nyt se on jäänyt.

Samaan aikaan somessa: hoitajien työtaistelu. On valitettavaa, ettei heille makseta tarpeeksi palkkaa ja työolot ovat mitä ovat. Tuollainen kutsumusammatiksi katsottu aliresurssoitu hoivatyö ei saa tarvitsemaansa rahallista panostusta, koska siitä se on lopulta kiinni. Vaikka hoivatyö onkin Suomessa arvostettua, ala tarvitsee rahaa, ei mitään taputuksia, printattuja kiitoskortteja tai banaaneja. Rahaa.

Yleisestikin ottaen naisten tekemä näkymätön hoivatyö ei mahtunut klassisen taloustieteen oppi-isän Adam Smithin näkemykseen yksilöiden keskinäisestä kilvoittelusta ja markkinoita ohjaavasta näkymättömästä kädestä. Arvioiden mukaan yleensä naisten tekemä hoivatyö vastaisi 30–41 prosenttia maiden bruttokansantuotteesta, jos se älyttäisiin laskea mukaan. Oikeampi mittari saattaisikin olla Aidon kehityksen mittari (Genuine Progress Indicator, GPI), joka ottaisi huomioon niin näkymättömän hoivatyön kuin ihmisten ja luonnon hyvinvoinnin. Silloin myös talouspolitiikan painopiste muuttuisi, missä se nyt on sidoksissa BKT:n lukuihin ja sen kasvattamiseen. Tiesitkö, että BKT:tä kasvattavat myös rikollisuus, sairaudet ja ympäristökatastrofit? Siinäpä pohdittavaa tähän sunnuntaiaamuun 😉

Aino Elina

Puheenaiheet Ajattelin tänään Uutiset ja yhteiskunta