Uuden vaatteen hurma

Nyt ostolakossa ollessani (aina 22.1.2023 asti) en ole oikeastaan kaivannut lisää arjen ja työn pitovaatteita, koska kaikkea löytyy. Sen sijaan kaipaisin todella kiihkeästi uusia treenivaatteita, koska olen (jostain syystä) vakuuttunut, että ne lisäisivät välillä kadoksissa olevaa treeni-intoani. Ja siis enhän minä uusista legginseistä, treenitopista tai hupparista saisi lisää jaksamista, mutta – kun ne vain olisivat niin kivat! Ja siis edelleen treenivaatteeni mahtuvat päälle, eikä elastaani ole löystynyt liikaa, joten ovat ihan käyttökelpoisia. Eivät ehkä viimeisimmän muodin mukaisia, mutta kelpaavat käyttötarkoitukseensa.

Minä treenivaatteissa.
Treenin jälkeistä euforiaa – kuvan ottamisen jälkeen kävin saunassa ja söin koko pussin juustonaksuja, koska balance.

Tuskin kyykkäisin enemmän tai tekisin maastavetoennätykseni, jos minulla olisi uudet kuteet päällä. Tarve saada aina jotain uutta on opittua. Ja yritän parhaani mukaan oppia siitä pois. Tällä hetkellä tarvitsisin oikeasti uusia urheilurintaliivejä, koska osa käy jo ahtaaksi kasvettuani yläkropasta treenistä. Katson kuitenkin, etten ostolakossa voi ostaa niitäkään, vaikka sisareni yrittikin puhua minulle järkeä.

Ja muutenkin, olin aikaisemmin niin shoppailuholisti, että uudet kuteet jäivät kuukausikaupaksi ostoskassiin vaatehuoneen lattialle pyörimään, koska dopamiiniryöppy niistä oli saatu jo ostaessa. Yritän myös vaatelakon jälkeen oppia pois verkko-ostamisesta, suosia kivijalkakauppoja ja käytettyjen vaatteiden myymälöitä. Zalandosta olen tilannut aikoinaan varmaan tuhansilla euroilla – ja sinne syydetty raha ei auta kotimaan työllisyyttä tai tuotantoa ollenkaan.

Nainen kantaa vaatekasseja.
Shop till you drop? Kuva Unsplash.

Arvovalintoja ostoksilla sumentaa vaateketjujen omat sertifikaatit ja markkinointiväittämät, joilla ei oikeastaan ole mitään katetta. Vaatteita mainostetaan esimerkiksi termeillä “conscious” ja “sustainable”, mitkä voivat tarkoittaa ihan mitä tahansa. Eettisen kaupan puolesta Eetti ry aikookin selvittää, kuinka moni vastuullisena itseään markkinoiva vaateyritys on oikeasti vastuullinen. Lahjoitin keräykseen, jossa kerätään varoja selvityksen tekemiseen.

Kuva minusta ravintola Troikassa.
Ostan tulevaisuudessa vaatteeni kotimaisista verkkokaupoista ulkomaisten sijaan. Kuvan mekko Voglia, alla äidiltä peritty silkkipoolo 70-luvulta.

Pikamuoti ja etenkin ultrapikamuoti on hämärtänyt kuluttajien käsityksen siitä, mitä vaate saisi maksaa. Nyrkkisääntönä voi sanoa, että jos vaate maksaa pari euroa, ei sen tuotanto ole ollut eettistä tai vastuullista, puhumattakaan turvallisuudesta: Sheinin (pikamuoti steroideilla) vaatteista löytyy lisäksi lyijyä ja vaatteissa saattaa olla jopa vaarallisia kemikaaleja. Lisäksi nämä rätit eivät kauaa hyvänä pysy – joten kannattaa kysyä itseltään, haluaako kannattaa vaatteiden epäeettistä tuotantoa, joka kuitenkin kuluttaa kallisarvoisia luonnonvaroja?

Aino Elina

muoti ostokset vastuullisuus
Kommentit (0)
Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *