Viiden vaatteen vuoden loppuraportti: Kun vaatekaappi ei kestä lihaskasvua

Viiden vaatteen vuosi -haaste on edustanut minulle järjen ja arvojen liittoa: vähemmän ostamista, harkitumpia valintoja ja vastuullisempia tekstiilejä. Kuitenkin järjestyksessään kolmas haastevuosi suoraan sanoen ketutti.

Kirjoitin viime huhtikuussa:

”Kolmas viiden vaatteen vuosi onkin minun kohdallani tympääntymisen vuosi. Ei huvita, ja haaste tuntuu työläältä. Kyllästyin etten mahdu farkkuihini, ja lopulta ostin kahdet uudet farkut.”

Mitä ostin uutena

Vuoden aikana (minun kohdallani haaste päättyi 21.1.2026) ostin enemmän kuin viisi vaatetta. Ostoslistani näyttää tältä:

• 2 farkut
• 1 kevättakki
• 1 pellavamekko (Nakoa)
• 1 kiilakorkoiset kesäkengät (Ziosta)
• 2 kesämekko
• 1 farkkumekko
• Balin matkalta: kesämekko, pellavasetti (paita + hame) sekä t-paita, jonka piti olla tuliaislahja Kimmolle, mutta oli vääränkokoinen.

Eli toisin sanoen epäonnistuin haasteessa jälleen kerran.

Vaatteet ovat kehoa, ei keho vaatetta varten

Kuten tiedät, jos olet jo seurannut minua jonkin aikaa, treenaan tavoitteellisesti. Enkä tee sitä ulkonäön vuoksi vaan toimintakyvyn. Sen seurauksena vaatekokoni on muuttunut S:stä L:ään. Vaikka selkäni on viime elokuusta kaventunut 42 sentistä tämänhetkiseen 38 senttiin, hartiani eivät ole kaventuneet. Hauikset eivät pienene. Reidet ja pakarat ovat kasvaneet.

Moni yläosa ei enää mene päälle, eikä suurin osa housuistani mahdu jalkaan.

Kävin alkuvuodesta painia itseni kanssa: pitäisikö minun sittenkin tarkkailla enemmän syömisiäni? Tiedän vastauksen, koska kokeilin. Se oli kurjaa. Tulin siihen tulokseen, etten aio pienentää kehoani enkä elämääni.

Vaikka en ole enää massakaudella ja kehoni tiivistyy hitaasti, muutos on niin vähittäistä, etten sitä arjessa huomaa. Se näkyy vain mittanauhassa.

Hyvästi valmis vaatekaappi

Tämä oikeasti sapettaa. Olin nimittäin ennen massakautta saanut koottua vaatekaapin, jonka ajattelin kestävän loppuelämän. Harkittu ja toimiva. Sellainen, jota viiden vaatteen haaste tukee. Tilanne on nyt se, että joudun rakentamaan toimivan vaatekaapin uudelleen. En huvin vuoksi vaan siksi, että kehoni on muuttunut pysyvästi.

Valitsen kuitenkin lihaskasvun mieluummin kuin haurastumisen. Vanhetessa naisten lihasmassa vähenee, erityisesti vaihdevuosissa. Minulle lihas ei ole pelkkä estetiikkaprojekti vaan vakuutus tulevaisuuteen. Haluan pystyä vanhuksena nousemaan ylös, jos kaadun. Lisäksi haluan selvitä kaatumisesta mahdollisimman vähin vammoin. Jos se tarkoittaa, etten mahdu vanhoihin farkkuihini tällä hetkellä, se on hinta, jonka olen valmis maksamaan toimivasta kehosta vanhuudessa.

Entä vastuullinen muoti?

Aloittaessani nyt viiden vaatteen haasteen neljännen vuoden alkaa haaste tuntua ristiriitaiselta. Pienet, vastuulliset vaatebrändit kamppailevat olemassaolostaan, kun vastuulliset kuluttajat ostavat yhä vähemmän. Temuttajia ei tässä haasteessa näy.

Onko viiden vaatteen vuoden lopputulos se, ettei kotimaisia eettisiä vaatemerkkejä tai kauppapaikkoja enää ole? Oikeasti en tiedä vastausta ja koen tämän kanssa ristiriitaa. Tästä oli jo keskustelua Instagramin puolella, mikä linkitetty tähän. Aku Varamäki vastasikin tähän haasteen puolesta, mutta stoorilla, joten en saanut sitä linkitettyä. Molemmilla näkökannoilla on puolensa.

Vaikka haasteessa onkin ongelmia (ja välillä omalla kohdallani täyttä kyllästymistä), aion jatkaa. Haluan rajoittaa kulutustani, ja tehdä tiliä blogissani hankinnoistani.

Vahva keho aikana, jolloin naisia vaaditaan taas pienentämään itseään (skinnytok ja ozempic) on aidosti feministinen kannanotto.

Aino Elina