Tänään starttaan toivepostausviikon, johon kyselin teiltä toiveitanne muutama viikko sitten. Kiitos teille todella mainioista ja kiinnostavista juttuaiheista, yritin valita niistä seitsemän keskenään mahdollisimman erilaista postausideaa kullekin päivälle. Osa postauksista käsittelee vähän pinnallisempia asioita, mutta mahtuupa mukaan tällainenkin päivä, jona raapaistaan vähän pintaa syvemmälle. 

Moni teistä kysyi toivepostausjutussa siitä millainen olen nyt, millainen olin lapsena ja niin edelleen. Ajattelin, että jos itse kirjoittaisin tuollaisen postauksen niin näkökulma olisi väkisinkin turhan subjektiivinen. Siksi päätin lainata Blond Rivets-blogissa nähtyä Ystävät ja perhe kertovat-postausideaa, joka käsittää viisi minua koskevaa kysymystä, johon vastauksen antajina ovat läheiseni.

Esitin kysymykset henkilöille, joista osa tuntee minut syntymästäni lähtien, osa vasta teinivuosistani eteenpäin, mutta jotka silti tuntevat ja tietävät aidosti kuka olen. Siksi tänään ääneen pääsevät mieheni, vanhempani, sisarukseni ja kaksi läheisintä ystävääni. Näihin asioihin läheiseni vastasivat:

1. Millainen olen suuttuessani?
2. Mitä arvostat eniten minussa?
3. Mikä luonteenpiirteeni on kaikista ärsyttävin?
4. Mitä moni ei tiedä minusta?
5. Mitä haluaisit sanoa minulle?

Sanoin läheisilleni, että toivon mahdollisimman rehellisiä vastauksia enkä aio niitä sensuroida mitenkään — niinpä saatte koko totuuden 100 % suorana 😉 Vastauksista näkee mielestäni selkeästi myös lapsuudenperheeni suorapuheisuuden, kulkee meillä vähän verenperintönä 🙂 Annetaan nyt kuitenkin sana rakkaimmilleni:

Mieheni Tuomaksen sanoin:

1. Minulle: Periksiantamattoman omaan nilkkaan hommat kaatava, huojahtaen tästä tiukkaakin tiukan mielipiteen tilasta kuitenkin joskus toiseen ehdottomuuteen, joka paljastuu onneksi usein aidoksi suruksi, turvattomuudeksi, väsymiseksi tms.

Muille: Hyvin vahva mielipiteessäsi. Monesti. Haluaisit tunteen voimakkuuden kohtaavan asian todellisen laidan kanssa. Vaikken pidä tylsästä elämästä, olen iloinen ettei niin kuitenkaan ole kovinkaan usien. 

Kaikenkaikkiaan: Syviä huokauksia ja ärsytystä aiheuttava, mutta pohjimmiltaan söpö ja suruisaa myötätuntoa herättävä. Onneksi näissäkin tilanteissa tiedostus on läsnä viimeistään pahimman puuskan jälkeen. Siitä johtuen tähän kysymykseen on monenkinlaisia sekä muutoksen alla jatkuvasti olevia toimintatapoja mietittäväksi. Eikä tuon esimmäisen lauseen tilanne ole siis ainoa sapluuna, vaan vika löytyy monesti minusta… tai useimmitenhan suuttumisen takana ei ole syyllistä siinä mielessä kuin sitä jostain syystä tupataan hakemaan.

2. (Tässä kysymyksessä oli onneksi tuo sana, ”eniten” helpottamassa vastaamista.) Sitä mikä on meidät yhteen vetänyt. Me voidaan puhua kaikesta mille sanoja keksii… ja vähän niistäkin joille tekee tiukkaa. Näin on voitu siis aina. Elämä ei ole kuitenkaan ollut missään nimessä tylsää kotona keskustelua teetä juodessa.  Päinvastoin: olet siis myös rohkea… vaikka rohkeuttahan se nimenomaan on puhuakin kaikesta.

3. (Tähänkin on mukavampi vastata kun ei tarvitse monesta puhua. …eikun siis eihän niiitä tietenkään ole montaa ;))

Sinulla on lyhyt pinna. Sellainen kuitenkin on. Tämä ei ole räjähdysherkkyyttä, vaan turhautumista ja vahvaa kärsimättömyyttä. Tässä olemme musta ja valkoinen. Olemme malliesimerkkejä aiheesta ainakin useimmissa asioissa. Joitain väkerryksiä ja millintarkkoja hommia olisi mukava tehdä kahdestaan. Useammin kärsimättömyytesi ilmenee kuitenkin siten, että ”turhaan” odottamiseen varattava aika ei saisi ylittää useita sekunteja, oli tilanne mikä hyvänsä. Nautinnollisia hetkiä ovat viimeaikoina olleet esimerkiksi se, kun auton ovi on sinun puolelta jäässä niin, että se aukeaa vain ulkopuolelta. Vai onkohan auton kiertäminen hitaanpuoleisesti sittenkin väärin…? 😉 Ehkä se on hyväntahtoista kettumaisuutta. Itseppähän teit kettutyynyjäkin.

Täytyy kyllä sanoa, että tämän saman ominaisuutesi ansiosta asiat tapahtuu nopeasti ja pystyt toimimaan asioiden käynnistäjänä, jos toimitaan jonkinlaisella porukalla.

4. Salainen paheesi on pasta. Vaikka on ehkä kyseenalasta kuinka pahe se on.

5. Olet onnistuja joka on on ollut ja pystyy olemaan nimensä veroinen. Ja sen mitä joka päivä toivon muistavani sanoa; että rakastan sinua.

Nuoruuden ystäväni Kristan sanoin:

1. Oot ainakin hiljaa ensiksi. Kihiset sisäänpäin. Ja jos tilanne ei muutu pian, sanot (tai ainakin yrität) sanoa rauhallisesti, mut viileän ystävällisesti suorat sanat. Mut riippuu tilanteesta ja asiasta. Joskus oot tulta ja tappuraa ihan rehellisesti heti ja suoraan. Oot niin vihainen, ettet osaa välttämättä valita sanoja. Ja sittenkös vasta ärsyttääkin. Mutta monesti (jos tilanne ei mikään hirmu ärsyttävä) viha kääntyy nauruksi, mutta naurun jälkeen sanot, että olit aikaisemmin oikeasti vihainen. 

2. Arvostan eniten rehellisyyttä. Sitä että vaikka sanotki asiat suoraan niin sanot ne toteavasti, et tuomitsevasti. Ja toinen on tietynlainen nöyryys asioita kohtaan, eli et oo heti puolustuskannalla kun sanotaan jotakin sinun heikkoudesta. Luottamus on myös asia mitä arvostan. Eikä ikinä oo tarvinnut pelätä, että tuomitset kaiken sen mitä tyhmää on tullut tehtyä.

3. Hmm… Äkkipikaisuus 😀 Mut toisaalta ehkä se on vähän tasoittunu 😉

4. Asia jota moni ei tiedä sinusta: se on se millaisen taistelun oot käyny teini-iässä ja varhaisaikuisuudessa löytääksesi itsesi. Se vaati useamman vuoden, hyviä ja huonoja ihmissuhteita, kyyneleitä, ulkoisen muutoksen, mutta se kannatti <3 

5. Rohkealle ihmiselle mikään ei ole mahdotonta 🙂

Ystäväni Riinan sanoin:

1. Tulisen räiskyvä. 

2. Olet toiset huomioon ottava, sisukas ja toimeen tarttuva. 

3. Tietynlainen huolettomuus =  taiteilijaluonne

4. Villalapasen puraiseminen saa ihon kananlihalle ;D Ei vaan, emmä keksi tähän mitään sellaista mitä haluaisit julkaista blogissakin.

5. Olet ihana, rakas ystävä. Ainoa jolle uskaltaa avata sydäntään 100 % luottamuksella. Toivottavasti voin olla sellainen olkapää sinulle kuin sinä olet ollut minulle <3

Äitini Eija-Liisan sanoin:

1. Suloisen temperamenttinen ja joskus vähän liian tulinen. Tulisuutesi on hälventynyt iän myötä.

2. Aitoutta ihmisenä, vieraanvaraisuuttasi, uskallustasi uusiin asioihin, että omaat terveen itsetunnon johon voit luottaa tekemisissäsi. Huumorintajusi on hyvä.

3. Ehkä kiistatilanteessa olet joustamaton.

4. Että olet aika vaatimaton ihminen ja että arvostat elämässä pieniä asioita hyvin paljon. Arvostat laatua, et tavaran määrää. Kaikista huvittavinta mitä muut  ihmiset eivät tiedä, on se miltä näytit pienempänä tosi harmistuneena, sen on nähnyt vain äiti ja isä sekä sisarukset, kun olit pieni tyttö.

5. Viimeiset kolme kuukautta yhteisessä kotikolossa asuminen on tuonut mukavia muistoja, nuo kuukaudet ovat minusta kasvattaneet sinua jollain tapaa. Olen iloinnut seurastasi, koska huomaan sinun ottavan huomioon lähipiirisi 🙂 <3 🙂 ja vielä kerran 🙂 Olen varma, että sinä osaat selviytyä elämässä ihan mistä tahansa, sen olet osoittanut jo kohtaamiesi vastoinkäymisten ohella. Kaikkein tärkeintä minulle on, että huolehdit ja rakastat Tuomasta, itseäsi sekä kanssaihmisiä. Näin toimimalla olet onnellinen.

Isäni Kallen sanoin:

1. Kukaan ei ole suuttuessaan mukava… Et sinäkään. Hyvä ulosanti ainakin. Leppymisaika vaihtelee asiasta riippuen.

2. Olet rohkea ja suorakin. Henkinen kasvusi on ollut hyvin näkyvää.

3. Ehkä liian äkäinen loukkaantuminen… Nokkiinotto.

4. Sitä että olet hyvin pystyvä monissa asioissa. Kädentaito näkyy ja luovuus.

5. Käytä hyväksesi niitä vahvuuksia mitä sinulla on ja kehitä niitä 🙂 Sillä niitä on paljon enemmän kuin heikkouksia.

Lauantain huopikaskuvauksissa ei ollut varsinaisesti lämmin… Hrr.

Isosiskoni Sofian sanoin:

1. Kysymyksen luettuani minua alkoi naurattamaan, vaikka eihän tuommonen ”suuttumustilanne” juuri koskaan oikeasti naurata. Jälkeenpäin voi toki. Tulta ja tappuraa tai sulkeutunutta boikotointia. Tilanteet ovat vaihtelevia ja sen mukaan reaktiot. Kyllä met ihmiset sen tiiämmä 😉

2. Sitä että olet aikaansaava, määrätietoinen, kälmin kekseliäs ja ihana herkkis kuitenki. 

3. Äkkipikaisuus. Toisaalta se valjastuu hyvänä reippaaseen toiminnallisuuteen.

4. Olet puklannut minun suuhun. Näinhän pääsi käymään, ku olit ihan vauva. Mitä nostelin sinua ilmaan heti sinun syötyäsi 😉  Pidit pienenä puihin kiipeilystä ja urheudestasi kertoo se, että sinulta poistettiin kuusi maitohammasta kerralla. Istuit kannon päällä jo 2-vuotiaana poimimassa puolukoita. Pidit päästäistä vaaleanpunaisissa lappuhaalareissa ja vapautimme sen sinun lahkeesta. 

5. Olet rakas oma sisko, josta olen sydämestäni kiitollinen. Sinusta en luopuis ikinä!! Eikä se onnistuiskaan, sillä toisiamme kannamme aina sisimmissämme. Sisarukset ovat rikkaus, tukiverkko, jota kaikki eivät saa. Joka kantaa jokaista aina vuorollaan.

Isoveljeni J-P:n sanoin:

1. Silmissäsi leimahtaa ensimmäiseksi ja saat joskus vedettyä ”Justiinamaisen” ilmeen naamallesi. Tosin lepyt nopeasti. =)

2. Usko / rohkeus toteuttaa omia visioita.

3. Toisinaan ilmenevä toisten tekemisten ruotiminen.

4. Toista nimeäsi, Emilia.

5. Autenttisuutesi on tuonut sinut tähän asti ja se lennättää sinut uusiin seikkailuihin jatkossakin.

Pikkuveljeni Nikon sanoin:

1. Tulinen ja sanavalmis.

2. Yrittämistä ja uskoa itseesi.

3. Äkkipikaisuus.

4. Sitä kun nuorempana nöyryytit minua pukemalla minut nuken vaatteisiin. Ja joskus taisit kädenväännönkin voittaa, mutta vain yhden kerran 🙂

5. Olet minulle aina rakas sisko, vaikka mitä tapahtuisi. Jatka yrittämistä, usko itseesi niin kuin olet nyt tehnytkin. Tsemppiä! 

• • • • •

Tällainen kysely oli tosi mielenkiintoinen juttu toteutettavaksi ja päätinkin koostaa samanlaisen takaisin ainakin Tuomakselle henkilökohtaisesti. Tavallaanhan sitä koko ajan tiedostaa millainen on, ja tietää suurin piirtein mitkä piirteet itsessä ovat vahvuuksia ja mitkä heikkouksia. Siksi olikin tosi jännittävää nähdä miten eri tavoilla vuosia rinnallani kulkeneet ihmiset muistavat/tuntevat minut. Mitään yllätyksiä ei sinänsä tullut, sillä tiedän olevani tulinen luonne niin hyvässä kuin pahassakin 😉 Tunnen itseni todella etuoikeutetuksi, kun minulla on ympärilläni tiivis verkko tärkeitä ihmisiä.

Jutun kuvitus on peräisin viikonlopulta, jolloin kuvasimme Arctips for Yellow mood-blogiyhteistyön hedelmiä täällä Rovaniemellä hyytävässä pakkasessa. Voitte käydä kurkkaamassa juttua täällä, kuvausmiljöö oli juuri sellainen mitä hainkin, noista popoista nyt puhumattakaan!

Yellow mood  | Instagram | Facebook | Blogilista | Bloglovin

Mitä mieltä olette tästä toivepostauksesta? Vastasiko tämä kysymyksiin, joita teillä on vuosien saatossa minusta herännyt?