Chialeipä

Mua on muutaman päivän hymyilyttänyt kirjoitukset ammattibloggaajan elämästä. Sillain hyvällä tavalla. Hienoa työtä monet bloggaajat tehneet, blogin pitäminen suosittuna vaatii paljon työtä ja sitoutumista. Oma mies on ollut niin aidosti ylpeä tästä aikaansaannoksestani, eikä ollut uskoakseen, että niitä lukijoita on joillakin blogeilla hieman enemmän. 

Oma bloggaaminen on niin amatööriä ettei tosi. Ei sillä, ois mahtavaa tehdä tätä työkseen. Mulla päivät koostuu sadan muun työn yhtäaikaisesta tekemisestä, nakkikastikkeiden kokkailuista ja kakkapyllyjen pesusta. Työpäivä alkaa noin kello 6, nahkavekkari tosin tietenkin herättää jo kello 5 mutta isi on arkisin lastenhoidon aamuvuorossa. Pitkää päivää painetaan ja siinä välillä ”tauolla” koitan joko kokata jotain, ottaa kuvia jo jostain kokatusta tai naputella jo jostain kokatusta. Ensin vain pitää löytää se ohje jonka väärällä kädellä raapustin kirjekuoren taakse. Ah tuollahan se onkin, joku on vain piirtänyt pientä taidetta ohjeen päälle. 

Jokapäivälle olisi kerhoja ja muskareita, leikkipaikkatreffejä ja kahvikutsuja, mutta kaikkeen ei vain ehdi.

Yleensä päivät ovat melkoista sekoilua, ja asiat joita olen tekemässä keskeytyvät miljoonatta kertaa. Illalla sitten kun molemmat lapset nukkuvat siinä seitsemän jälkeen, etsin läppärin piilosta, jonne laitoin sen lapselta turvaan. Tuurilla siinä on vielä akkua jäljellä. 

Illalla sentään saan jotain tehtyä, kunnes on aika mennä nukkumaan vain herätäkseen pian uudestaan. Ja taas uudestaan. Ja vielä kerran. Kunnes koittaa taas seuraava amatööribloggarinpäivä. Meilläkin mies valittaa kun vaimoon ei saa mitään kontaktia iltasin, se vain sohvalla läppäriä näpyttää. Vaimo tuumaa lasittunein silmin: ”antakaa minun tehdä edes yksi asia rauhassa loppuun! ”

Ja juuri kun alkaa tuntumaan siltä, että äh ei tästä tule mitään – tulee se yksi (1) ihana kommentti tai yksi (1) ihana tykkäys-ilmoitus. Kiitos <3

Semmoista meillä, mites teillä? Miten ehdit blogata kaiken muun keskellä? 

Kaupassa on kuitenkin vielä itse käytävä ja mukaan eiliseltä kauppareissulta tarttui iso pussi chiansiemeniä ja jotainhan niistä on tehtävä samantien! Ihan uskomaton imukyky näillä siemenillä, kun ne laittaa purkkiin yön yli mantelimaidon sekaan, löytää aamulla purkin täynnä turvonneita siemeniä ja herkullisen aamupalan. Taisin sekoittaa noin puoli desiä siemeniä kahteen desiin mantelimaitoa.

1-DSC_0273.JPG

 

1-DSC_0277.JPG

Toinen mitä oli aivan pakko kokeilla oli chialeipä. Vähän mietitytti mitä tästä tulee. 

Jotenkin suunnattoman tyydyttävää tehdä leipää (ihan mitä vain) leipävuokaan. Katsoa kun leipä kohoaa uunissa ja leikata siivuja omatekemästä leivästä. 

Chialeipä

2dl gluteenittomia jauhoja

2dl spelttijauhoja

1tl leivinjauhetta

1tl ruokasoodaa

ripaus suolaa

1dl kookosöljyä

1/2dl kookospalmusokeria

2 munaa

2dl rasvatonta ja maustamatonta jugurttia

1dl chiansiemeniä

1dl jauhettuja pellavansiemeniä

2 sitruunankuorta raatettuna

1tl vaniljaesanssia

Siirappi päälle: 2 sitruunan puristettu mehu ja 1/2dl kookospalmusokeria

Lämmitä uuni 175 asteeseen. Sekoita jauhot, leivinjauhe, ruokasooda ja suola. Laita pehmeä (ei sulatettu) kookosöljy eri kulhoon, lisää sokeri ja sekoita tehosekoittimella kunnes seoksesta tulee pehmeää. Lisää kananmunat, yksi kerrallaan kokoajan sekoittaen. Sen jälkeen raasta sitruunankuoret, lisää siemenet ja vanilja.

Lisää puolet jauhoista ja jugurtti. Lopuksi sekoita loputkin jauhot joukkoon. Paista noin 45-50 minuuttia tai kunnes kypsä (tökkää hammastikku tai ruokaveitsi ja jos se tulee puhtaana ylös, on leipä valmis)

Siirappia varten lämmitä hellalla sitruunanmehu ja sokeri kunnes siirappi kiehahtaa. Kaada siirappi leivän päälle samantien ja jätä leipä vuokaan muutamaksi tunniksi tai vaikka yön yli.   

1-DSC_0295.JPG

 

1-DSC_0300.JPG

 

Kommentit (3)
  1. Mäkin oon ihmetellyt näitä ammattibloggaajien juttuja: ai että mietitään oikein kuukausia etukäteen, mistä kirjottaa? Mulla syntyy postaukset yleensä alle ½ vuorokauden, usein jopa alle ½ tunnin kuluessa idean saamisesta. 😀 Ammattiblogeissa välillä jopa vähän ärsyttää se, että joko ne on viimesen päälle siloteltuja, tai sitten postataan mitätahansa random valokuvia, jotta vaan saadaan se vähintään postaus päivässä ulos.

    1. Niin välillä tuntuu, että lukee niin vimpan päälle siloteltua ja hiottua tekstiä, että alkaa kirjoittajan persoonallisuus katoamaan, 

      1.  …mikä on todella harmi. (lähti kommentti liian aikaisin :))

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *