Hintasyrjinnästä syntyi kohu, mutta palkkaeroista ei kohista vieläkään
Olen alkanut vähitellen fanittaa tekstiiliyritys Finlaysonia. Ensin otettiin kantaa seksuaalivähemmistöjen asemaan Tom of Finland -mallistolla, sitten siirrettiin koko tuotanto takaisin Eurooppaan. Nyt Finlayson otti kantaa sukupuolten väliseen palkkatasa-arvoon myymällä tuotteitaan syyskuun ajan halvemmalla hinnalla – vain naisille.
Sukupuoleen perustuva hinnoittelu ei toki ole mitään uutta – ei tarvitse kuin marssia kampaajalle tai parturiin, kun useimmiten hinnoittelu perustuu, jos ei sukupuoleen, niin hiusten pituuteen. Poikaystäväni muotoon leikattua lyhyttä tukkaa trimmataan kolmellakympillä, kun itse maksan nopeasta latvojen tasauksesta vähintään tuplasti enemmän. Lisäksi naisten ja miesten palkkaeroista puhutaan vuosi toisensa jälkeen, mutta mitään muutosta asiaan ei tunnu olevan tapahtumassa. Sen sijaan yhä enemmän yleistyvät kannanotot, joissa väitetään, ettei moista eroa ole edes olemassa.
Tietenkään tuotteita tai palveluita ei pitäisi hinnoitella asiakkaan sukupuolen tai minkään muunkaan ominaisuuden perusteella, tuskin Finlaysoninkaan mielestä. Jotenkin en silti voi olla ihmettelemättä sitä, miksi yhden merkin varsin kekseliäästä kampanjasta tulee kohu, kun niin moni muu tasa-arvo-ongelma tuskin edes nousee otsikoihin.
83 senttiä jokaista euroa kohden voi jonkun mielestä tuntua pieneltä erolta. Koko työuran aikana siitä kuitenkin kertyy keskituloisella suomalaisella satojen tuhansien eurojen arvoinen potti. Palkkaakin tärkeämpää on kuitenkin herättää keskustelua siitä, miksi raha liikkuu minne liikkuu, sillä raha on valtaa ja kertoo paljon siitä, mitä yhteiskunnassamme arvostetaan laajemminkin. Lisäksi naisten annetaan jatkuvasti ymmärtää, että meidän pitäisi tyytyä ”ihan hyvään” – että olemme jo saavuttaneet ihan tarpeeksi tasa-arvoa, mikä on älytöntä. Mikään tasa-arvo ei ole tasa-arvoa, ellei se ole täydellistä. Tasa-arvon käsitteeseen sisältyy jo sananakin se, että sen on oltava 100%.
Epätasa-arvoon on niin helppo turtua, että ajattelua ravistellakseen joskus on kännettävä asetelma päälaelleen. Kuvittele Suomen lähes kaikkia pörssiyrityksiä johtamaan pelkästään naisia. Kuvittele kaikille hallituksen avainpaikoille pelkästään naisia. Kuvittele raksalle pelkästään naisia. Kuvittele miehiä lastentarhoihin, sairaanhoitajiksi tai kampaamoihin.
Tuntuuko asetelma vääristyneeltä ja turhan sukupuolittuneelta? Sellaisessa maailmassa me kuitenkin elämme. Siksi voisimme suivaantua tosielämässä tapahtuvasta rakenteellisesta syrjinnästä yhtä paljon kuin yhdestä kampanjasta.
