Väsynyt maanantaiaamu on hyvä aloittaa lukemalla Helsingin Sanomien nettikommentteja – toimii vähän niin kuin tulinen ruoka, kyllä verenpaine muuten nousee! Pääuutislehtemme uutisoi tänään siitä, miten suurien kaupunkien ”huippulukioissa” pojat ovat jääneet paitsioon. Pahimmillaan sukupuolijakauma on niin vinoutunut, että poikia on opiskelijoista vain viidesosa.

Tiedän, että yhteiskunnan syrjäytyneet ovat pääosin miehiä. Toisaalta, niin ovat menestyneimmätkin; tästä ei varmasti tarvitse kovin kauaa etsiä esimerkkiä. Yhteiskunta ajaa tytöt tilanteeseen, jossa töitä on paiskittava tuplasti, että pääsee samaan asemaan kuin mieskin. En muista kuka näin sanoi joskus, mutta kun tyhmä nainen voi olla johtaja, niin yhteiskunnassa ovat tasa-arvoasiat aika hyvin.

Olin itse yksi niistä älliä kirjoittaneista tytöistä, jotka menivät keskustan ”eliittilukioon” (vähän vierastan tätä nimitystä), tekivät läksynsä ja hakivat heti opiskelemaan. Suututtaa niin paljon, kun nettikeskustelussa joku tulee vähättelemään sitä työtä ja kunnianhimoa sanomalla, että tytöt ne vaan tunnollisesti pänttää. Tyttöjen äly on jotenkin valheellista.Muistan, miten koulussa aina joutui vähän pyytelemään anteeksi sitä, että pärjäsi hyvin. Sitä sai heti seipäännieleen hikarin leiman, koska sattui olemaan ”kympin tyttö”. 

Hyväksyntää haetaan tekemällä kaikki niin kuin pitääkin. Tytöille ei sallita virheitä, tai hölmöilyä, sillä pojat on poikia. Heidät pakotetaan miellyttävyyden muottiin: ei rohkaista kyseenalaistamaan, pitämään ääntä ja ottamaan rohkeasti se paikka, joka heille kuuluu siinä missä miehillekin. Naisten ongelmiin puuttuminen leimataan ”mesoamiseksi”, feministien meuhkaamiseksi tai turhanpäiväiseksi valittamiseksi. Kun normeja kyyseenalaistavat, innovatiiviset naiset saavat kuulla olevansa joko kukkahattutätejä, hiekkapilluja tai vihaisia femakkoja, ei ihmekään, jos on mielummin hiljaa ja keskittyy miellyttämään, niin kuin kiltin tytön pitääkin. Muistan itsekin kuulleeni joskus kuuluisat sanat ”pelotat miehiä, kun sulla on noin paljon mielipiteitä”. Just joo. Tässä asenneilmapiirissä on raivostuttavaa, että naiset leimataan aivottomiksi suorittajiksi, auktoriteettien pompoteltaviksi yhteiskunnan sätkynukeiksi.

Tytöt tekevät ihan hirveästi töitä ja toivovat, että se tuottaa tuloksia. Usein tuottaakin: tytöt ovat rynnineet yliopistoon ja hitaasti myös yhteiskunnallisiksi vaikuttajiksi, mutta nyt sekään ei ole oikein. Mitä ihmettä nämä ihmiset haluavat meidän oikein tekevän? Näin ei kasvateta hyvinvoivia tyttöjä, eikä sen puoleen poikiakaan.  Siksi en ymmärrä, miksi ei nähdä, miten olemme kaikki samassa veneessä: ahtaat sukupuolinormit asettavat yhtälailla pojatkin puun ja kuoren väliin ja se näkyy siinä, miten niin usein heidät tunnutaan jaettavan menestyjiin ja häviäjiin. 

Siksi lukioiden sukupuolittuminen on ongelma, sillä se kertoo jotain kenties huolestuttavaa yhteiskuntamme normeista. Mutta älkää syyttäkö siitä tyttöjä.