Vanhan rakkauden pariin
Opin jotain eilen ja tänään: huonot päivät eivät kestä ikuisesti ja huononakin päivänä voi iloita pienistä voitoista. Eilen aamulla oli vielä pirteä ja hyvä olo, mutta iltapäivää kohden tuli tosi apea ja masentunut olo. Ylensöin, olin paljon koneella ja nukahdin jo klo 19. Mutta tänään kun heräsin, olo oli jo paljon parempi. Olen saanut tänään paljon aikaan: leivoin, laitoin ruokaa, kävelin ja tapasin ystäväni. Jos ystäväni lukee tämän, tahdon sanoa sinulle: hei ja kiitos seurasta 🙂
Yritän taas keskittyä self-careen, kuten englanniksi sanotaan. Yksi mahdollinen vuoden 2021 tavoitteeni oli omistautua itseni hoitamiseen fyysisesti ja henkisesti. Tähän mennessä se on ollut vähän kömpelöä, mutta se etten ole liian ankara itseäni kohtaan on jo merkki itsensä hoitamisesta. Ajattelin että 2 kertaa viikossa (keskiviikkona ja lauantaina) voisin pitää hemmottelupäiviä. Mietin vielä miten vietän ne mutta yhdet asiat ovat varmoja: kännykkä-ja tietokonevapaa enimmäkseen, syön terveellistä ja ravitsevaa lempiruokaani ja teen asioita, joita rakastan.
Olen taas innostunut leipomisesta ja ruoanlaitosta. Voisin jopa sanoa että ne ovat harrastuksiani. Tänään leivoin chilisämpylöitä ja tein slaavilaista Mifupataa. Muistan miten joskus olin aktiivisempi ruoanlaiton suhteen ja kokeilin ilomielen erilaisia reseptejä. Pidän erityisesti kasvis-ja vegaaniruokien valmistuksesta, vaikka syön kyllä lihaakin. En tiedä millainen päivä tulee olemaan huomenna, mutta jos jostain syystä tulee huono olo, en moiti itseäni vaan katson pieniä voittoja.