Noin, nyt se tapahtui 6-7 vuoden jälkeen: kyllästyin nettiin ja sosiaaliseen mediaan. En luovu niistä täysin, mutta käytän niitä nyt vähemmän. Kun löysin Internetin aikoinaan ja Facebookin, se tuntui ensiksi tosi kiinnostavalta ja uskoin, että saisin lisää ystäviä ja oppisin paljon maailmasta. Mutta en kuitenkaan saanut oikeita ystäviä ja viime aikoina olen seurannut lähinnä hölmöjä juttuja netissä. Olen jo nähnyt kaiken, myös epämukavat asiat, että ei enää innosta.

Olen viime aikoina tykästynyt kalansyöntiin: ostin pari päivää sitten tuoreita lohikuutioita kalatiskiltä Prismasta ja lämmitin uunissa parsakaalin kanssa. Siitä tuli oikein hyvää. Tänään ostin tuoretta siikaa ja kuhaa. Olin unohtanut miten parempi mieli tulee siitä että jaksaa laittaa edes jotenkin tervettä, ravitsevaa ruokaa. Viimeisen 3 vuoden aikana ruokavalioni on mennyt epäterveellisempään suuntaan ja olen syönyt paljon sokeria, kovia rasvoja, herkkuja ja pikaruokaa. Yritän nyt syödä terveellisemmin joten kuten, mutta välillä sattuu mokia. R-kioskin tuliset kanataquitot ovat yhä heikkouteni kun ulkona tulee nälkä.

Olen huomannut etten selaa kännykkää nyt niin paljon kun pidän vähän aikaa taukoa sosiaalisesta mediasta. Eilen kun olin ulkona ja odotin deittiäni, en selaillut kännykkääni vaan pystyin olemaan kärsivällinen. Kännykkäriippuvuus on toinen paheeni ja yritän hillitä sitä myös. No jaa, kännykän kautta voin kuunnella musiikkia ja hyviä podcasteja. Enää en ainakaan selaile juuri ollenkaan sosiaalista mediaa.

Uskon, että olen löytänyt vastauksen: metsä-ja luontokylpeminen, mutta erityisesti metsäkylpeminen. Eilen kävelin Espoon Keskuspuistossa puolitoista tuntia ilman kännykkää. Väsyin, mutta ensimmäistä kertaa pitkiin aikoihin tunsin olevani vapaa ja levollinen. Välillä pysähdyin metsässä haistelemaan ilmaa, katsomaan ympärilleni ja kuuntelemaan. Tänäänkin kokeilin metsäkävelyä 55 minuuttia ilman kännykkää. Kuljin hyvin hitaasti ja rauhallisesti, tunnustelin puita ja istuin kivellä vähän aikaa tarkkailemassa ympäristöä. Kirjoitin myös journaliin kun istuin ison kuusen lähellä.

Joskus mietin, mitä tapahtui rohkealle lapselle, jolle metsä oli toinen koti ja joka ei pelännyt loukkaantumisia, punkkeja, ampiaisia ja muita hyönteisiä, likaa ja tikkuja. Tänäänkin kun istuin metsässä ja kuulin ääniä, joita en tunnistanut, hätkähdin ja käännyin katsomaan. Minusta on tullut ylivarovainen kun ennen katsoin ja luin paljon uutisia onnettomuuksista, rikoksista ja muista ikävistä asioista. Vaatii vielä paljon aikaa kunnes olen taas se sama rohkea lapsi.

Pidän nyt viikon taukoa sosiaalisesta mediasta, erityisesti Facebookista. Annan muiden mielipiteiden vaikuttaa liian paljon itseeni. Viime yönä kun oli vaikea nukkua, päähäni äkkiä tuli ajatus, että voisin kokeilla bullet journalia. Olen kokeillut menneisyydessä 2 kertaa mutta se on aina kaatunut kun olen vertailut omaani muiden bullet journaleihin. Vertailu on pahin viholliseni ja se juuri voimistuu sosiaalisen median kautta. Vertailen usein itseäni myös ammattilaisiin, joilla on usean vuoden kokemus, kun taas minä olen ihan aloittelija. Voisin taas vain yksinkertaisesti pitää hauskaa kuten lapsena.