Sateenkaaren pätkiä

Olen kutakuinkin vailla juhlamieltä. Vapustelu on rajoittunut pallon hankintaan, eiliseen vapputorireissuun (missä meinasi jäätyä pystyyn) ja metrilakuhankintoihin. Katseltiin illalla Harry Potter ja Feeniksin kilta. Spreijasin pojan hiuskuontalon vihreäksi hänen toivomuksestaan ja nyt on koko lapsi vihreä. Ja pari sohvatyynyä. Ja pojan tyyny. Yöpaidan niskaosa. Legoukkelin torso ja pojan tossut.

 

angry.jpg

 

Eilen töissä jouduin käärimään duunihousujen puntteja koska ne laahasivat maata. Söin varmuuden pari munkkia etteivät nyt ihan putoa pöksyt. Kyllä laihtuminen on joka kerta yhtä kivaa, en mä valita suinkaan. Ajattelin tänään metsästää vappumieltä munkinpaiston merkeissä. Huomasin vaan kun piti taikinaa alkaa tehdä, että kananmunat on loppu, öljyä liian vähän, maitokin on tosi vähissä, joten enköhän tästä suoriudu kohta etsimään jotain auki olevaa pikkukauppaa. Tai menen nokosille. Olen aivan sairaan väsynyt vaikka menin ajoissa nukkumaan, en ollut rälläämässä tai tissutellut ym. opiskelijavappuun kuuluvaa aktiviteettia, mutta silmät eivät meinaa pysyä auki. Varmaan alkaa olla taas ns. takki tyhjä. En käsitä miten jotkut muut saa handlattua koulun, työn ja perhe-elämän kaatumatta kuin kuttu kuraan. Uskon silti edelleen, että tämä on sen arvoista, että olen oikeilla jäljillä: muuten ei jaksaisi.

 

barbs.jpg

 

Metrilakutiskistä löytyi muuten pari mulle ihan ennestään tuntematonta makua: sateenkaari ja hubba bubba. Olivat niin hyviä, että voisin lähteä hakemaan niitä lisää 😛 Oikeastaan vappuaterian valmistuksen voisin ulkoistaa ja noukkia samalla jotain valmista: kiinalaista kenties, kanaa ja pähkinää? Nom.

 

metrilakut.jpg

Suhteet Oma elämä Hyvä olo Ajattelin tänään

Mitä en uskonut tekeväni enää aikuisena

Toimituksen blogissa oli päivän kysymyksenä (joskus monta päivää sitten) Tiian inspiroimana että mitä et uskoisi tekeväsi enää tämän ikäisenä. Kuinka ollakaan asiaa mietittyäni koko elämäni näyttäisi olevan täynnä sellaisia asioita. En tiedä mitä oikeasti lapsena kuvitteli aikuisuuden olevan. Sitäkö että kaikilla naisilla on permanentti, beiget sukkahousut ja varmuus kaikesta? Phöh! En olisi uskonut että enää kolmekymppisenä

-pidän edelleen irtokarkeista

-käyn koulua

-en ole varma mikä minusta tulee isona

-ilahdun vappupalloista (ja pyöräilen kotiin sellainen ritsiini kiinnitettynä)

-innostuessani jostain kovasti saatan taputtaa käsiäni ja hyppiä tasajalkaa

-pidän paperi- ja askartelutarvikkeista, kuten kynistä, leimasimista, kiiltokuvista, tarroista ja vihkoista ja että minulla on oma värityskirja (ostettu lentomatkalle kö-höm, Top Model -hahmokirja, johon nykyään teen typsyille myös vähän enemmän muotoja samalla kun piirrän niille vaatteita)

-pidän edelleen Ainun pehmopupuista ja Legoista

-pukeudun pillifarkkuihin ja tennareihin

-nukun päikkärit

-en osaa säästää

-soitan äidille aina tiukan paikan tullen

-pidän muumikirjoista ja sarjakuvista

 

puput.jpg

 

Mutta ei haittaa. Ihan totta. Jos aikuisuus tarkoittaisi sitä että kaikesta tuosta pitäisi luopua niin ei kiitos 😀

Hyvinvointi Mieli Suosittelen Ajattelin tänään