Kun vuorokaudessa ei ole tarpeeksi tunteja
Olen kamppaillut viime päivinä ajan puutteen kanssa, tuntuu ettei aika riitä kaikkeen mihin haluaisi. Mielessä on myös monta postausideaa joita haluan toteuttaa, mutta illalla nukkumaan mennessä huomaan ajattelevani etten kerennyt tänäänkään. Syy tähän ajan puutteeseen ei ole kotona itkevä vauva vaan oikeastaan päinvastoin, me olemme olleet liikkeessä oikeastaan koko ajan. Tuntuu, että minulla on enemmän menoja nyt kun olen kotona vauvan kanssa kun minulla oli ennen vauvaa. Jotenkin ajattelin aina päinvastoin, että aikaa tulee olemaan todella paljon kotona ollessa mutta jotenkin se aika tuntuu vain kuluvan todella nopeaa vauhtia.
On vauva-joogaa, tapaamisia toisten äitien kanssa kahvilla, personal training ryhmää, elokuvia vauvojen kanssa ja vaikka mitä. Sitten täytyisi vielä muistaa niitäkin ystäviä joilla ei ole lapsia, ja oman miehenkin kanssa on kiva välillä vain olla ja sitten ne meidän perheen keskeiset tekemiset. En tietenkään valita, että tekemistä on, mutta tuntuu että tunnit eivät vain riitä kaikkeen mihin haluaisi. Haluaisin myös päästä takaisin juoksemisen iloon, mutta tuntuu että vaunukävelyt ovat voittaneet tällä hetkellä. En kuitenkaan halua ottaa turhaa stressiä mistään ja jokainen päivä tulee kuitenkin käytettyä hyvin.
Eilen olimme yhdessä pojan kanssa syöpä yhdistyksen nyyttäri piknikillä puistossa ja koko päivä siellä kului ihan huomaamatta! On aina ihana huomata, että kun kotonta vain lähtee niin se päivä onnistuu kuitenkin. Poika tuntuu olevan jo todella kiinnostunut ympäristöstään ja oikein näkee miten hän tykkää tutkia mitä kaikkea ympärillä näkyy. Haluan hänen myös kasvavan niin, että mielummin vietämme enemmän aikaa ulkona kuin kotona neljän seinän sisällä. Sydneyssä varsinkin on todella paljon tekemistä ja ulkona olemiselle ei ole estettä ollenkaan. Toivon, että hän tulee nauttimaan ulkona olemisesta ja oppii aktiiviseksi. Vanhempien esimerkin kautta kun ne tavat kuitenkin tulevat.
Tästä nyt tuli vähän tälläinen ei mitään asiaa-postaus, mutta kerkesin kuitenkin istahtaa hetkeksi tätä kirjoittamaan. Edessä on vielä muutama aika kiireinen päivä kaiken suunnitellun suhteen mutta ihania hetkiä kuitenkin tiedossa.
Meillä muuten poika oppi pyörähtämään ympäri ja enää ei suostu olemaan selällään vaan heti käännytään mahalleen. Kohta hän jo kävelee.
Lue myös:
Viisi keinoa tehdä äitiyslomasta parempi
