Kerroin aiemmin kuinka irtisanoin työsuhteeni. En ole ottanut stressiä töiden saamisesta, mutta olen alkanut etsimään töitä kuitenkin. Luka on tässä kuussa 11-kuukauden ikäinen ja vaikka ihana olisikin jäädä kotiin vielä pitkäksi aikaa, niin toisaalta on myös työelämä alkanut jälleen kiinnostamaan. Päivähoito maksut ovat todella kalliita alueella jossa asumme ja Australiassa kai ylipäätään, joten senkin puolesta en ole töitä etsimässä sillä periaatteella että työ on työtä ja sitä on tehtävä. Palkan täytyy kuitenkin olla kannattava, että siitä jää jotakin käteen päivähoitomaksujen jälkeen. En halua tehdä töitä ihan vain sen takia, että koko palkka menee hoitomaksuihin. Tekisin töitä, että joku toinen huolehtii lapsestani, ei kiitos.

Vuosien tauon jälkeen päivitin CV:ni ja eihän se tietysti paljoa ollut muuttunut, sillä edellisessä työpaikassani olin kuitenkin useamman vuoden. Halusin CV:stäni kuitenkin näyttävän ja sellaisen, että se kiinnittää työnantajan huomion. Cover letterin kirjoittamista olen aina jostakin syystä jännittänyt, sillä itsensä kehuminen ja omien taitojen kirjoittaminen ylös tuntuu jotenkin tyhmältä. En ehkä ole itseni kehuja tyyppiä, mutta on noita cover lettereitä tässä tullut kirjoiteltua ihan hyvin.

Olen lähettänyt muutaman hakemuksen vain sellaisiin paikkoihin jotka todella kiinnostavat, ovat kätevän etäisyyden säteellä ja joihin ei jokaisena aamuna harmittaisi mennä. Olisi niin täydellistä jos kerrankin saisin työskennellä lähellä kotia eikä työmatkoihin tarvitsisi käyttää älyttömästi aikaa!

Eilen minulla oli elämäni ensimmäinen skype haastattelu ja jännitin tuota todella paljon. En ole koskaan vastaavanlaista tehnyt enkä siis tiennyt mitä odottaa. Nauratti vain, että jos he olisivat siellä ruudun toisella puolella tienneet, että vaikka yläosasta näkien olin asiallisesti pukeutunut niin alaosana oli ihan koti shortsit.😁
Aksenttini on asia, joka minua aina jännittää uusissa työhaastatteluissa, sillä joillekin se voi olla turn off. Vaikka englantia sujuvasti puhunkin niin ymmärrän että tiettyihin työtehtäviin ei välttämättä aksenttini ole se täydellisin. Tietyissä tilanteissa menen kuin lukkoon, mutta sen sijaan että olisin hiljaa selitän mitä sattuu ja mietin aina myöhemmin, että mitä taas tuli sanottua ja voi kun osaisi vain olla hiljaa jos ei ole mitään järkevää sanottavaa.. Eilinen haastattelu meni mielestäni kuitenkin ihan hyvin, enkä omasta mielestäni mitään hurjia töppäyksiä tehnyt. Saa nähdä miten työn saannin kanssa kuitenkin käy, mutta toisaalta kun olen sillä mielellä etten siitä stressaa niin ei harmita myöskään niin paljoa jos ei työpaikka osu omalle kohdalle tällä kertaa.

On kuitenkin yksi työpaikka jota hain jonka toivoisin saavani. Sijainti olisi meitä lähellä ja työnkuva vaikuttaisi muutenkin kiinnostavalta. Oma työkokemukseni olisi siihen suuntaan, mutta kuitenkin työnkuva olisi erilainen. Olisi siis paljon uuden opettelua, mutta miten ihana olisi kun pääsisi taas käyttämään vähän päätään muuhunkin kuin vauvan seurassa oloon. Vaikka tosin ihanaahan sekin on! Työ olisi osa-aikainen, kolmena päivänä viikossa kymmenen tunnin päiviä. Voisin siis viettää kuitenkin neljä päivää viikossa kotona Lukan kanssa joka olisi todella ihanaa. Ryan myös pääsisi Lukan hakemaan töistä aiemmin joten senkin puoleen olisi varmasti hyvä, että Luka saisi myös kahdenkeskistä aikaa daddyn kanssa. Poikien juttuja kun ei äiti niitä aina ymmärrä..
Työnhakijoita on kuitenkin Sydneyn alueella todella todella paljon, joten en tiedä mitkä mahdollisuudet tässä on, mutta saahan sitä aina toivoa ja unelmoida..

Seuraathan myös? FACEBOOK // INSTAGRAM