Jouduimme poistumaan kotoa melun takia
Tänään heräsin jo ennen kuutta aamulla kun Luka alkoi ilmoittelemaan, että on hereillä. Imetin ja laitoin hänet takaisin pinnasänkyyn ja normaalisti hän nukahtaa vielä tunniksi. Ei kuitenkaan tänään, virkeänä jo silloin joten otin mukaan aamupalalle minun ja Ryanin mukaan. On muuten jännä miten paljon energiaa puoli vuotiaalla voi olla jo heti aamusta, en käsitä mistä on energiansa saanut kun kumpikaan meistä vanhemmista ei olla mitään aamu ihmisiä vaan päinvastoin!
Ryanin lähdettyä töihin ajattelin, että olen tänään tehokas heti aamusta ja kun Luka nukkuu ensimmäisiä päiväuniaan niin saan hetken olla hiljaisuudessa. Kerkesin imuroimaan, pestä kaksi koneellista pyykkiä (ja ripustaa kuivumaan) ja hurauttaa tiskikoneella astiat puhtaiksi muun perus järjestelyn lomalla jo ennen kello kymmentä aamulla. Tehokas aamu. Kaiken tämän Luka vasemmassa kyljessäni kiinni. Hänellä on selkeästi jokin pelko imuria kohtaan ja heti kun imuri on päällä niin hän itkee ellei ole sylissä!
Kerkesin nukuttamaan Lukan ensimmäisille unilleen kun aloin kuuntelemaan, että seinänaapurissa aloitettiin poraamaan. En tiedä alkoiko siellä remontti vai mitä, mutta sen verran voimakkaina äänet kuuluivat meille, että Luka heräsi itkien melkeinpä samantien. Koita siinä sitten hyssytellä toista takaisin nukkumaan kun itkee väsymystään ja porauksen ääni ei lähde mihinkään. Great! Hetken istuskeltiin ja kuunneltiin ja ajattelin että parempi on lähteä kokonaan ulos. Käveltiin ulkona hyvä aika ja istuskeltiin puistossa hetki ihmetellen ohimeneviä koiria. On se jännä kun kaikki on uutta Lukalle, niitä ilmeitä ja reaktioita on ihana seurata. Hän oppi istumaan ilman tukea pari päivää sitten ja nyt on kuin uusi maailma hänellä taas tutkia.
Kotiin palattua poraamisen äänet olivat onneksi loppuneet ja toivon ettei tämä maanantai ollut alku ärsyttävälle viikolle.
