Viisi syytä miksi ajattelin olevani huono äiti

Jokainen vanhempi varmaan tietää tunteen kun jotakin tapahtuu ja sinulla ei ole mitään tietoakaan miten asiaan reagoida tai mitä tehdä. Itse olen niin tuore äiti, että panikoin varmasti useammasta asiasta kun ne vähän kokeneemmat äidit, sillä olen pelästynyt sekä ylireagoinut jo useammastakin asiasta. Olen tuntenut itseni huonoksi äidiksi ja itkenyt jo monet kerrat.

Tuntuu, että kun teet jotakin väärin tai jotakin tapahtuu niin niistä asioista ei niinkään puhuta. Ehkä pelätään, että tuomitaan tai saa paheksuntaa osakseen tai ihan vain ajatellaan, että onpa siinä huono äiti. Kukaan meistä ei kuitenkaan ole täydellinen ja uskon, että jokainen uusi vanhempi varmasti kokee asioita, joista oppii tai ihan vain asioita joille ei voi minkään.

Tässä viisi asiaa jotka ovat saaneet minut panikoimaan ja miettimään olenko huono äiti..

  1. Vauva oksensi yön aikana ja huomasin tämän vasta aamulla
    Aamulla kun olin menossa vaihtamaan vaippaa ja valmiina aamun ensimmäiseen syöttöön huomasin, että vauva oli oksennuksen peitossa. Oksennus oli jo kerennyt kuivumaan, joten tämä oli tapahtunut jossakin välissä yötä. Paniikkihan siinä tuli kun ensimmäisenä ajatuksena mielessä, että mitä jos vauva olisi tukehtunut omaan oksennukseensa. Enkä minä herännyt missään vaiheessa oksennuksen ääniin. Taisin itkeä ja herättää Ryanin myös.. Tämä siis tapahtui muistaakseni toisena yönä sairaalasta kotiuduttuamme.
  2. Nukahdin kesken imetyksen ja vauva tipahti rinnaltani
    Imetin lastani keskellä yötä ja heräsin kun hän tipahti rinnaltani syliini, ei siis sen vakavampaa, mutta pelästytti silti. Ensimmäisenä ajatuksena tietenkin, että olen huono äiti eikä minun tulisi ikinä nukahtaa lapsi rinnalla. Toisena ajatuksena, että mitä jos hän olisi tippunut sylini sijasta lattialle.. Pelottaa ajatuksena vielkin! Tämäkin tapahtui hänen ensimmäisenä viikkonaan kotona. En ole nukahtanut kesken imetyksen sen jälkeen ja pitänyt tästä huolen. Lisäksi olen vuorannut ympäristöni tyynyillä, ehkä vähän ylireagointia, mutta näin tunnen oloni paremmaksi kesken yösyötön..
  3. Vauvan huone kastui yönaikana sadevedestä
    Meillä oli vauvanhuoneesta ovi pihalle auki, ja sade oli yltynyt niin kovaksi, että kun yöllä heräsin poikaa syöttämään huomasin sadeveden tulleen sisälle asti. Ei kuitenkaan sen suuremmin kuin oven edustalle, mutta lattia oli kuitenkin kunnolla märkä sekä pehmolelut oven vierellä. Meillä on jokaisessa uloskäynnissä kaksi ovea, se kunnon ovi sekä verkko ovi eli ovet eivät ole koskaan auki ilman sitä verkko ovea jotta ötökät eivät löydä tietään sisälle ja oven saa lukittua. Syy miksi sadeveden tuloa sisälle pelästyin oli se, että mitä jos sade olisikin yltänyt vauvan sänkyyn asti tai mitä jos vastasyntynyt sairastuu. Ovi on ollut tiukasti kiinni kun sadetta on ollut tiedossa.
  4. Vauva ei saanut tarpeeksi maitoa
    Kun hoitaja kävi ensimmäisellä kotikäynnillä oli poikani huutanut täyttä kurkkua edellisestä yöstä lähtien. Olin koittanut kaikkeni ja imettänyt tunti tolkulla. Siinä vaiheessa kun hoitaja tuli paikalle olimme sekä minä että vauva jo niin loppu, että ei varmasti ollut näky minkä hoitaja odotti näkevänsä.
    Vauvan punnittua hoitaja totesi pojan menettäneen painoaan melkein 10% syntymästä ja koska päivä oli todella kuuma hoitaja sanoi, että poika huutaa nälkäänsä ja tarvitsee enemmän kuin normaalina päivänä sen helteen takia. Sanoi vauvan olevan siis aliravittu. Minulla ei ollut aavistustakaan ja olin ajatellut, että ei hän ainakaan nälkäänsä voi huutaa koska on ollut rinnalla niin paljon. Minun maitoni ei siis ollut vielä tullut kunnolla ja jouduin pumpulla avittamaan maidon tuloa. Itselläni ei siis vielä ollut rintapumppua ja olin tämän ajatellut hankkimani myöhemmin jos sen tarve tulee.Koska vauva oli selvästi maidon tarpeessa jouduin sen päivän antamaan hänelle korviketta lisänä ja kun hän sai mahansa täyteen oli minulla kuin uusi vauva. Itkin omaa epäonnistumista imetyksen suhteen ja itkin kun olin joutunut antamaan korviketta. Tunsin itseni niin epäonnistuneeksi ja huonoksi kun en ollut ymmärtänyt ettei minulla ole tarpeeksi maitoa. Tietysti annoin korviketta ja vauvani hyvinvointi on aina ensimmäinen mikä merkitsee.
    Mutta siinä tilanteessa päällimmäisenä tunteenani oli epäonnistuminen. Nyt jälkikäteen ajateltuna ajattelen asiaa jo eri tavalla. Lisäksi nyt imetys on onnistunut ja vauva onkin ollut vain äidinmaidolla.
  5. Napatynkä irtosi
    Napatynkä tietysti irtoaa jokaiselta vauvalta ja asia on täysin normaali. Eihän se napatynkä miltään hienolta näytä ja sitä ihan odottaa milloin se irtoaa. Meillä se irtosi yöaikaan ja hävisi. Siis oikeasti hävisi!
    Illalla kun vauva laitettiin nukkumaan hänellä oli napatynkä ja kun aamulla vauvan vaatteet vaihdettiin oli napatynkä tiessään. Loogisin paikkahan tälle olisi niiden vaatteiden sisällä tai hänen sängyssään, mutta ei. Tästä on nyt viikko aikaa ja napatynkä on vieläkin omilla teillään. Asiahan ei ole sen vakavampi kuin, että vieläkin ihmettelen mitä sille tapahtui?? Tämä ei tietysti minua saanut tuntemaan itseäni huonoksi äidiksi, mutta asia ällötti minua ja paniikissa koitin napatynkää etsiä joka puolelta. Nyt naurattaa ja ehkä se jonakin päivänä jostakin tulee vastaan.

Haluan vielä loppuun sanoa, että jokainen äiti ja isä on varmasti tuntenut itsensä riittämättömäksi, epäonnistuneeksi ja huonoksi, mutta jokaisesta meistä kasvaa vanhempi. Silloin kun vauva syntyy niin syntyy myös äiti ja isä. Ei pitäisi ottaa turhia paineita ja kyllä se oikea tapa olla vanhempi tulee vastaan aivan varmasti. Kunhan muistat aina muistuttaa itseäsi, että teet hienoa työtä ja olet riittävä.

Seuraathan myös? FACEBOOK // INSTAGRAM 

Suhteet Oma elämä Vanhemmuus Vastuullisuus

Kukaan ei tunne sinua

Muistan joskus lukeneeni jostakin miten kukaan ei todellisuudessa voi tuntea sinua, ja jokaisella on sinusta erilainen mielikuva siitä kuka sinä olet. Tällä tarkoitettiin sitä, että esimerkiksi jokainen vastaantulija luo mielessään kuvan sinusta ilman, että koskaan vaihtaa sanaakaan kanssasi, mutta ohimennen jokaiselle tulee tietynlainen mielikuva siintä kuka sinä olet.

Ystävillä ja kavereilla on tietynlainen versio sinusta ja vaikka kertoisit parhaalle ystävällesi kaikki salaisuutesi on hänellä sinusta silti erilainen mielikuva kun mitä sinulla on itsestäsi. Vanhemmillesi olet aina heidän lapsensa, sisaruksillesi olet heidän sisar, lapsellesi olet vanhempi ja puolisollesi olet puoliso ja kukaan ei näe sinua samassa valossa kuin he. Entisellä kumppanillasi on mielessään se versio sinusta jota silloin olit kun olitte yhdessä ja työkaverisi tietävät sinusta sen työminän. Versio mitä olet puolisollesi on myös erilainen sillä kukaan ei näe sinua siinä valossa kuin hän. Hän näkee sinut huonoimmillasi sekä parhaimmillasi ja mitä teidän välillä on ei voi olla ikinä kenelläkään toisella tai kenenkään toisen kanssa. On vain te ja versio teistä yhdessä. Sinä itse tiedät itsestäsi monta versiota, sen millainen olet kun olet yksinäsi, se millainen olet puolisona, ystävänä, lapsena, sisaruksena ja niin edelleen.

Jokainen meistä on varmasti myös kuullut sanonnan, että meillä kaikilla on salaisuuksia joita ei ole koskaan kertonut kenellekään, eikä koskaan tule kertomaankaan. Muistaakseni tähänkin oli joku tietty määrä salaisuuksia joita jokaisella on, mutta en tätä lukua enää muista. Salaisuudet voivat siis olla suuria tai niitä ihan pienimpiä, joilla ei olisi edes niin väliäkään vaikka ne joku tietäisi. Mutta esimerkiksi se miten lunttasit kerran kokeessa ala-asteella tai miten olet ajatellut jostakin ihmisestä jossakin vaiheessa ovat sellaisia asioita jotka vain sinä tiedät etkä halua kertoa kenellekään. Sinulla on siis tietynlainen versio itsestäsi ja tämä versio ei ole koskaan sama kuin kenelläkään toisella.

Sanotaan myös, että me luomme sen ensivaikutelman toisista ihan niinä ensimmäisinä parina sekuntina kun tapaamme uuden ihmisen. Se ensivaikutelma voi olla ja pysyä tai se voi muuttua kun tutustumme paremmin. On myös ihmisiä joita tapaamme elämämme aikana ja yksinkertaisesti kemiat vain eivät kohtaa ja jokin mättää aina alusta saakka. Vaikka meissä kenessäkään ei varmasti mitään vikaa ole ei kaikkien kanssa voi aina vaan tulla toimeen. Kohteliaita voimme olla toisillemme, mutta tiedostamme sen, että meistä ei koskaan sydänystäviä tule vaikka miten yrittäisimme.
Onneksi meitä on monenlaisia ja se olisikin tylsää jos me olisimme kaikki vain samasta muotista valettuja.

Eilen mietiskelin asiaa enemmän ja mietin miten itse käyttäydyn erilaisten ihmisten kanssa. Tiedän, että olen erilainen töissä ja en puhu henkilökohtaisista asioistani, pidän työn työnä. Small talk kulttuuri on Australiassa valtava ja tuntuukin, että sillä small talkilla mennään koko työpäivä mitään sen henkilökohtaisempaa ikinä jakamatta. Työkavereissani on heitäkin jotka jakavat kaikki riitansa kotioloissaan työporukalle ja niistä sitten keskustellaan töissä. Mielestäni tämä ei ole koskaan kuitenkaan reilua sitä kumppania kohtaan jonka käytöstä puidaan niinkin avoimesti ihmisten kanssa, joita hän ei välttämättä ole koskaan tavannut. Tämäkin tietysti johtaa siihen, että työkaverit saavat hänestä vain sen kuvan minkä kertoja kertoo ja tässäkin yhteydessä se kuva välittyy yleensä niiden riitojen perusteella, harvemmin kun tulee kerrottua sitten niitä ihania asioita jostakin syystä.

Kavereiden kesken en itse jaa paljoa henkilökohtaisia asioita itsestäni, mutta niille parille lähimmäiselle ystävälle voin jakaa sitten senkin edestä. Omalle miehelle tulee toisinaan kiukuteltua enemmän, koska hän on se jonka näen huonon päivän jälkeen ja hänelle on helppo sitten purkaa sitä omaa huonoa mieltä. Tämä on tietysti todella väärin ja olenkin asian tiedostanut ja tätä koittanut parantaa itsessäni, sillä ei ole hänen vikansa jos minulla oli huono päivä. Koskaan ei pitäisi omaa oloaan purkaa kenenkään toiseen. Tietysti täytyy puhua ja sanoa kun on huono olo, mutta sitä ei pidä kaataa toisen niskaan.

On ehkä totta, että meistä jokaisesta on erilainen versio toistemme mielessä ja kun asiaa alkaa miettimään enemmän mietinkin millaisena muut näkevät minut ja mikä versio heillä on minusta. Meitä ei siis ole kahta samanlaista ja jokaiselle olemme erilainen versio itsestämme.

Millaisena versiona sinä haluat jäädä toisten mieleen?

Seuraathan myös? FACEBOOK // INSTAGRAM 

Suhteet Oma elämä Ajattelin tänään Höpsöä