Meidän oli eilen tarkoitus järjestellä kaikki viimeiset tavarat paikoilleen ja vihdoinkin viimeistellä meidän muutto. Eihän siitä nyt ole kuin viikko kun muutettiin, mutta toivoisin kaiken olevan tehtynä ennen vauvan tuloa. Haluaisin myös siivota kunnolla. Siivottuhan tässä on sitä mukaa kun laatikoita on purettu, mutta tarkoitan, että kun kaikki on paikoillaan haluan käydä lattiat kunnolla läpi kun on tässä kengät jalassa kävelty sisällä kun laatikoita on kanniskeltu. Tuntuu, että kaiken paikoilleen saamisessa on mennyt kauemmin kuin normaalisti, mutta sitten toisaalta onhan se ymmärrettävää kun en pysty siirtelemään painavampia tavaroita ja kestää kauemmin muutenkin järjestellä kaikki, kun joka paikkaan koskee ja on epämukava olo. 

Meillä on myös ollut muutama valituksen aihe uudessa kodissa, ja ollaankin odoteltu niin huoltomiehen kuin putkimiehen yhteydenottoja tulemaan ja korjaamaan/katsomaan paria asiaa. Lisäksi odotellaan vieläkin uutta suihkukaappia sen tilalle minkä maalarit olivat vahingossa hajoittaneet. Tämän pitäisi saapua tällä viikolla ja sitten pitäisi sopia päivä sen asennukseen.
Tuntuu jotenkin, että on niin väsynyt tähän ja haluaisin vaan kaiken olevan jo ohi.. En haluaisi tässä stressata, että saako tietyt asiat tehtyä ennen vauvan tuloa, (lasketusta ajasta kaksi päivää yli tällä hetkellä) mutta tuntuu että pakko tässä on nyt koittaa kestää siihen saakka että kaikki on tehtynä ja huoltomiehet ja putkimiehet käyneet paikalla.. Tänään oli muuten putkimiehen tarkoitus tulla, mutta sain puhelun viisi minuuttia ennen sovittua aikaa, että hän on loukannut itsensä ja ei valitettavasti pääse paikalle. Eihän näille minkään voi, mutta ärsyttää silti. Nyt odottelen, että saavatko he järjestettyä toisen putkimiehen paikalle tänään vai siirtyykö koko juttu myöhemmäksi. 

Huominenkin on jo aika bookattuna täyteen kun aamulla on hammaslääkäri, jonka jälkeen joudun kireellä ajamaan kotiin kun huoltomies on silloin tulossa katsomaan meidän tiskikonetta ja uunia.. Ja sitten heti lääkäriin sen jälkeen. Olenkin tässä miettinyt, että tietääköhän poika tuolla mahassa, että vielä äidillä olisi pari päivää kiirettä ja sitten vois rauhassa syntyä tähän maailmaan.. No, katsotaan minkä verran keretään ja joudutaanko kaikkia sumplimaan uudelleen vai ei, mutta nyt vaan stressaan, niinkuin yleensäkin.

Pitäisi varmaan olla ihan oikeasti vähän lepäämässä raskauden tässä vaiheessa, mutta on jotenkin olo etten osaa olla paikoillani ennen kuin kaikki on tehtynä ja tuntuu tyhmältä maata sohvalla kun olisi järjesteltävää. 

Meidän oli siis tarkoitus eilen saada koti kuntoon, mutta päädyttiinkin lähtemään ulos vähän tutkiskelemaan meidän uutta asuinaluetta. Ajeltiin autolla ympäriinsä ja välillä pysähdeltiin ja otettiin taukoa. Oli ihana vain olla kun ei ollut kiire mihinkään, eikä tullut stressattua niitä viimeisiä muuttolaatikoita. Ehkä eilinen olikin juuri sitä mitä olin tarvinnut, sillä koko viime viikko on tuntunut todella hektiseltä ja olen koittanut saada paljon tehtyä. 

Eilen siinä istuessa Mahon Poolin reunalla (Rock Pool Maroubra rannan vierellä) istuskellessa tuli niin hyvä mieli ja tunne että meidän kuului muuttaa juuri tälle alueelle ja täällä me tullaan olemaan onnellisia meidän kolmihenkisen perheen kanssa. Ulkoilma, aurinko ja aaltojen ääni on jotakin mistä vain saa hyvää energiaa. Siinä istuskellessa myös mietin miten outoa on, että ihan minä hetkenä hyvänsä synnytys voi alkaa ja meistä kahdesta tulee kolme ja elämämme ei ole enää koskaan samanlaista. Tämä on jotenkin niin pelottava ajatus, mutta samalla todella jännittävää. En tiedä suhtautuisiko asioihin eri tavalla jos tietäisi milloin se  poika sieltä on oikeasti tulossa, mutta tuntuu jotenkin niin epätodelliselta, että ihan minä hetkenä hyvänsä se voi tapahtua. 

Seuraathan myös? FACEBOOK // INSTAGRAM