Pelkään äidiksi tuloa

A7442715-AE57-43FF-9E3E-356C0ED5F52C.jpeg

EFEDBBBF-9FBF-46A2-B710-8AFF6931D6E4.jpeg

Laskettu aikani on 16.helmikuuta, eli vauvan tuleminen tähän maailmaan ei ole enää mitenkään kamalan kaukana. Hän on sieltä tulossa, olin minä valmis tai en. Loppu raskauteni on mennyt aivan tajutonta vauhtia ja tuntuu, että vasta olen oppinut ymmärtämään että olen oikeasti raskaana ja nyt aivan yhtäkkiä olenkin jo siinä vaiheessa, että vauva on tulossa hetkenä minä hyvänsä. Huomaan miettiväni, että mihin tämä aika on kadonnut ja miten minun raskauteni on mennyt niin nopeasti. 

Mikä minua pelottaa äidiksi tulemisessa sitten eniten? Tällä hetkellä se, että olen yksin. En ole yksin siinä suhteessa että minulla on mies, lapseni isä, mutta hän kuitenkin tulee olemaan päivisin töissä ja itse tulen olemaan kotona vauvan kanssa. Minulla ei ole täällä ystäviä, joilla olisi jo lapsia eikä perhettäni asu täällä. Tiedostan myös, että tämä on meidän valinta asua kaukana perheistämme, mutta viime aikoina tämä asia on rehellisesti minua pelottanut. Voin myös myöntää, että on ollut olo että minä, 29-vuotias nainen tarvitsisin äitiäni.  Minulla ei ole pienintäkään ajatusta mitä vauvan kanssa kuuluu tehdä, ja oikeasti pelkään että ”rikon” hänet. Me ei tehty mitään synnytykseen tai pienen lapsen hoitoon liittyviä kursseja ja nyt paniikissa mietin että olisi ehkä kannattanut. Syy miksei me millään kursseilla käyty oli yksinkertaisesti se, ettei me haluttu maksaa reilua $300.00 kurssista josta olimme kuulleet palautetta ettei kannata. 

Minua pelottaa, että teen jotakin väärin tai en osaa ymmärtää mitä vauva tarvitsee. Tämä on varmasti monelle uudelle äidille tai raskaana olevalle tuttu tunne, mutta minulle tämä on oikeastaan ollut todella pelottava asia. Mitä jos vauvalla on oikeasti hätä ja minä en tätä huomaa? Tai mitä jos minä teen jotakin mistä vauva ei pidä mutten tiedosta tätä? Eikä mulla ole tietoakaan miten paljon minun tulisi vauvalle pukea päälle näissä ilmastoissa kun yhtenä hetkenä mittari näyttää +40 ja toisen hetkenä ulkona sataa kaatamalla. 

Mitä jos lapseni ei opi puhumaan tai ymmärtämään suomea? Tämä on asia joka on stressannut minua siihen pisteeseen, että olen asiasta nähnyt painajaisia. Meidän yhteinen kieli mieheni kanssa on englanti, eli meidän kotona ollaan puhutaan vain ja ainoastaan englantia. Minulla ei ole täällä tällä hetkellä ainuttakaan suomalaista ystävää, joten suomea en puhu muutoin kuin silloin kun olen yhteydessä Suomeen. Haluan kuitenkin lapseni kasvavan kaksikieliseksi ja mieheni on tässä asiassa kanssani samaa mieltä. Hän on ollut alusta asti ehdottomasti sitä mieltä, että minun kuuluu suomea puhua lapsellemme ja kaksikielisyys on vain ja ainoastaan rikkaus. Tiedän että suomenkieli ei ole maailmassa mitenkään paljoa puhuttu kieli eikä siintä ole varmastikaan kamalasti hyötyä Suomen ulkopuolella, mutta itselleni olisi aivan älyttömän tärkeää että voisin omalla äidinkielelläni puhua lapselleni ja mahdollistaa hänelle puhumisen hänen sukulaistensa kanssa Suomeen. Olen lukenut aiheesta jonkin verran ja ymmärrykseni mukaan minä en saa pienelle tulokkaalle puhua kuin suomea, muutoin hän oppii vain sen yleisemmän kielen joka meidän tapauksessa on englanti. 

Tuntuu jotenkin hankalalta se että puhun vauvalle suomea jota mies ei vieressä ymmärrä ja sitten meidän kuitenkin tulee keskenään keskusteltua englanniksi. Mies ymmärtää kyllä muutaman sanan sieltä täältä ja onkin ilmaissut toiveensa oppia enemmän kun itse puhun vauvalle suomea, mutta en tiedä miten helposti hän oikeasti suomea oppisi kun ei hän ole koskaan toista kieltä opiskellut.. Enkä ole häntä vaatimassa suomenkieltä oppimaan kun emme Suomessa kuitenkaan asu. 

Tämä asia on sellainen mikä omaa mieltäni vaivaa jonkin verran, joten jos sinulla on asiasta kokemusta niin olisin enemmän kuin kiitollinen kuulemaan asiasta enemmän!

C9A56BF1-DFDA-4228-82AF-872688BD0990.jpeg

 

Kommentit (8)
  1. Suosittelen tutustumaan myös suomalaisiin neuvola-sivustoihin kuten https://www.hel.fi/sote/perheentuki-fi/0-1-vuotiaat/vauvanhoito/
    Siellä on videoita ym. kaikkea mitä Suomessa olisit oppinut neuvolassa siis, ilmaiseksi.

    Kannattaa myös heti verkostoitua paikallisten pienten vauvojen äitien kanssa facebookissa tms. Vertaistuki on todella tärkeää ja se tekee vauva-ajasta ihanaa, että voi hengata muiden samassa tilanteessa olevien kanssa.

    Enimmäkseen vauva tarvitsee alkuun lähellä oloa, kosketusta, syliä ja (rinta)maitoa. Jos vatsavaivoja ym ilmaantuu, niin kannattaa hyvin pian hakea apua, oli se sitten lääkäri tai vyöhyketerapeutti, eikä kärsiä turhaan.

    Tsemppiä, kaikki menee varmasti hyvin!

    1. Voi kiitos, täytyy käydä kurkkaamassa noi sivut.:)

      On täälläkin onneksi tukea lapsen syntymän jälkeen sairaalan/neuvolan kautta, mutta siitä millaista en ole ihan varma. Koska meillä on muutto edessä niin vaihtuu meillä myös sairaala jossa minulla on tarkoitus synnyttää joten ensi käynnillä meinasinkin kysellä onko millaisia ryhmiä tai tapaamisia heidän kauttaan. 

      Täytyykin myös paikallisia Facebook ryhmiä katsella, kiitos vinkistä 🙂 

      Ja kiitos sinullekin tsemppi viestistä, eiköhän se oma paniikki tästä jossakin vaiheessa laannu, toivottavasti! 🙂

  2. Äitiys on ehkä yksi maailman pelottavimmista ja uuvuttavimmista asioista. Se, että olet vastuussa jostain niin pienestä ja avuttomasta, tuntuu välillä todella musertavalta. Luota äidinvaistoon, luota itseesi, luota vauvaasi. Yhdessä te tiedätte kyllä, miten toimia. Puhu paljon, pyydä apua, etsi tietoa. Pysyttele kaukana siitä ajatuksesta, että siun pitäs olla jotenkin täydellinen äiti, koska olet just täydellinen ihan vaan rakastamalla lastasi. Anna itsellesi armoa.

    Voin samaistua yksinäisyyden tunteeseen. Vaikka äiti asuukin samassa kaupungissa, kaikki ystävät jäivät entiseen kotikaupunkiin kun muutin miehen luokse. Varsinkin ekat kolme kuukautta käärön kanssa kotona tuntui välillä hirveältä, kun se oli lähinnä sohvan nurkassa imetystä, päiväunia ja väsymystä. Edelleen tunnen olevani aika yksin aika ajoin. Mutta vauva kasvaa ja hänestä kehittyy ihan oma persoonansa, jonka kanssa on ihana seurustella ja kikattaa.

    Muistat vaan, että aina on joku vaihe. Ja se menee kyllä ohi, kunnes tulee toinen vaihe. Hetki kerrallaan 🙂
    Ja suosittelen kovasti The Wonder weeks-sovellusta ja jos aiot imettää, niin Facebookissa Imetyksen tuen ryhmää. Nämä kaksi on yhdessä pitäny miut järjissäni.
    Hyvin se menee, teistä tulee loistava yksikkö!

    1. Kiitos Wilma! 🙂 Äitiys on vielä itselle se tuntematon, mutta hurjaa vauhtia lähestyä asia. Jotenkin tuntuu että voi kun olisi ollut enemmän aikaa valmistautua kaikkeen ja sisäistää ajatusta, että kohta on vastuussa pienestä elämästä. Mutta näin se elämä menee ja kohta hän on jo täällä. Uskon, että kaikki suttaantuu jollakin tavalla, mutta aina näitä suuria asioita jännittää. 

      Yksinäisyys on se mitä pelkään tosiaan ja vaikka itsellä kavereita ja ystäviä täällä onkin ovat he myös normaalisti päivätöissä eikä kellään heistä tosiaan ole lapsia. He jotka ovat täällä raskaaksi tulleet ovat palanneet kotimaihinsa, me ollaan meidän ystäväpiiristä ainoat jotka päätettiin jäädä. Oiskohan sulla mahdollista katsoa jos siellä olis jotakin kerhoja/tapaamisia äideille pienten lasten kanssa? Sitä kautta vois tutustua muihin samassa tilanteessa oleviin jos et miehesi paikkakunnalta muita tunne. Itse olen tätä harkinnut ja täytyy selvitellä mitä täällä päin olisi tarjolla. 

      Kiitos noista vinkeistä, täytyy käydä katsomassa millaisia ne on! 🙂 Ja hyvin sielläkin menee varmasti! 🙂 Kiitos vielä Wilma tsemppi viestistä. 

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *