Suomeksi puhumista vuosien tauon jälkeen – näin arki on muuttunut
Australiassa asuessani ilman suomalaista tuttavapiiriä en luonnollisestikaan puhunut suomea päivittäin. Suomeksi tuli puhuttua silloin kun soittelin perheeni kanssa, mutta tämä ei kuitenkaan joka päiväistä ollut. Facebook oli myös ainoa paikka missä suomenkieleen törmäsin ja postauksia selatessa sain välillä huomata että on sanoja jotka menevät itseltä hieman ohi. (Some esimerkiksi, ei kukaan käyttänyt sanaa some vielä kahdeksan vuotta sitten..)
Uneni ja ajatukseni olivat kaikki englanniksi ja sain kommenttia perheeltäni miten tietyt sanonnat tai sanat menevät väärin ja itse huomasin hakevani sanoja tai selittäväni asioita sanojen ympäri kun ne eivät tulleet mieleen. Työnkuvastani oli vaikea selittää suomeksi sillä kun englanniksi kaiken hoitaa tuntuu oudolta niistä alkaa puhumaan suomeksi, tai vaikka tiesin tiettyjen englannin kielisten sanojen merkityksen tuli totaalinen muistikatkos kun koitin sanalle etsiä suomalaista versiota. Jokainen ulkosuomalainen varmasti samaistuu samaan jos suomea ei käytä päivittäin. Viimeeksi Suomessa käydessäni etsin äitini keittiöstä kahvaa keittokauhan sijasta.
Poikani syntymä kuitenkin muutti kaiken sillä haluan hänen ehdottomasti oppivat oman äidinkieleni ja onhan hän puoliksi suomalainen. Ja kuka tietää, ehkä hän haluaa muuttaa Suomeen jonakin päivänä – onhan sitä ihmeellisempiäkin asioita maailmassa tapahtunut.
Yhtäkkiä jouduinkin puhumaan suomea päivittäin ja kyllähän se kieltämättä oudolta tuntui, ja tuntuu välillä vieläkin. Mietin että mitenköhän hänen kielitaitonsa oikein kehittyy kun omani taitaa mennä vähän sinne sun tänne. Puhuin eilen hakaNAULASTA hakaneulan sijaan ja meillä vaihdetaan peppu joka kerta sen vaipan sijasta. Äidinkieli on kuitenkin aina äidinkieli ja yllättävän hyvin se on kuitenkin lähtenyt pitkänkin ajan jälkeen taas sujumaan. Aluksi tuntui myös jostakin syystä todella häiritsevältä puhua pojalle suomea kodin ulkopuolella ja häiriinnyin jollakin tavalla muiden katseilta, mutta sitten ajattelin että täytyy olla vain ylpeä, että osaa toisen kielen ja opettaa sitä omalle lapselleen. Kaksikielisyys on kuitenkin rikkaus ennen muuta. Myöhemmin siitä tulee meidän yhteinen salainen kieli kun muut eivät suomea täällä ymmärrä.
Suomeksi kirjoittaminen tänne blogiin on myös avittanut suomenkielen palautumista mieleeni, mutta kyllä minulla varmasti tulee kieliopillisesti suomea väärin vielä pitkään. Itse huomaan monesti pojalle puhuessa, että nyt tuli sanottua väärin tai käytän sanaa joka ei ole asialle oikea sana, mutta eiköhän se tästä. Monesti olen käynyt syömässä vettä sen juomisen sijasta ja muistan myös kertoneeni mieheni puolikkaista veljistä velipuolien sijaan. Olen nyt myös kahvitellut toisen suomalaisen äidin kanssa ja toivottavasti meidät lapset pääsevät puhumaan suomea keskenään kun ovat sen ikäisiä.
Huomaan kuitenkin miten tietyt asiat silti pysyvät englannin kielisinä itselleni ja esimerkiksi muistilaput, kauppalistat ja to do-listat kirjoitan varmasti koko loppuelämäni englanniksi. Toisaalta esimerkiksi yliväsyneenä huomaan, että englanninkieli tökkii. Tökkii sillä tavalla, että aksenttini tulee jostakin syystä vahvempana esiin ja tuntuu että sanojen lausuminen jää puolitiehen. Mieskin totesi, että kun aloitin päivittäin suomeksi puhumisen niin englanniksi puhuminenkin muuttui. Kunhan nyt ei muuttuisi ihan sinne ralli englannin tasolle kuitenkaan. Sormet ristiin.
Miten muilla ulkosuomalaisilla, onko suomeksi puhuminen alkanut takkuamaan?
