Suomeksi puhumista vuosien tauon jälkeen – näin arki on muuttunut

Australiassa asuessani ilman suomalaista tuttavapiiriä en luonnollisestikaan puhunut suomea päivittäin. Suomeksi tuli puhuttua silloin kun soittelin perheeni kanssa, mutta tämä ei kuitenkaan joka päiväistä ollut. Facebook oli myös ainoa paikka missä suomenkieleen törmäsin ja postauksia selatessa sain välillä huomata että on sanoja jotka menevät itseltä hieman ohi. (Some esimerkiksi, ei kukaan käyttänyt sanaa some vielä kahdeksan vuotta sitten..)
Uneni ja ajatukseni olivat kaikki englanniksi ja sain kommenttia perheeltäni miten tietyt sanonnat tai sanat menevät väärin ja itse huomasin hakevani sanoja tai selittäväni asioita sanojen ympäri kun ne eivät tulleet mieleen. Työnkuvastani oli vaikea selittää suomeksi sillä kun englanniksi kaiken hoitaa tuntuu oudolta niistä alkaa puhumaan suomeksi, tai vaikka tiesin tiettyjen englannin kielisten sanojen merkityksen tuli totaalinen muistikatkos kun koitin sanalle etsiä suomalaista versiota. Jokainen ulkosuomalainen varmasti samaistuu samaan jos suomea ei käytä päivittäin. Viimeeksi Suomessa käydessäni etsin äitini keittiöstä kahvaa keittokauhan sijasta.

Poikani syntymä kuitenkin muutti kaiken sillä haluan hänen ehdottomasti oppivat oman äidinkieleni ja onhan hän puoliksi suomalainen. Ja kuka tietää, ehkä hän haluaa muuttaa Suomeen jonakin päivänä – onhan sitä ihmeellisempiäkin asioita maailmassa tapahtunut.

Yhtäkkiä jouduinkin puhumaan suomea päivittäin ja kyllähän se kieltämättä oudolta tuntui, ja tuntuu välillä vieläkin. Mietin että mitenköhän hänen kielitaitonsa oikein kehittyy kun omani taitaa mennä vähän sinne sun tänne. Puhuin eilen hakaNAULASTA hakaneulan sijaan ja meillä vaihdetaan peppu joka kerta sen vaipan sijasta. Äidinkieli on kuitenkin aina äidinkieli ja yllättävän hyvin se on kuitenkin lähtenyt pitkänkin ajan jälkeen taas sujumaan. Aluksi tuntui myös jostakin syystä todella häiritsevältä puhua pojalle suomea kodin ulkopuolella ja häiriinnyin jollakin tavalla muiden katseilta, mutta sitten ajattelin että täytyy olla vain ylpeä, että osaa toisen kielen ja opettaa sitä omalle lapselleen. Kaksikielisyys on kuitenkin rikkaus ennen muuta. Myöhemmin siitä tulee meidän yhteinen salainen kieli kun muut eivät suomea täällä ymmärrä.

Suomeksi kirjoittaminen tänne blogiin on myös avittanut suomenkielen palautumista mieleeni, mutta kyllä minulla varmasti tulee kieliopillisesti suomea väärin vielä pitkään. Itse huomaan monesti pojalle puhuessa, että nyt tuli sanottua väärin tai käytän sanaa joka ei ole asialle oikea sana, mutta eiköhän se tästä. Monesti olen käynyt syömässä vettä sen juomisen sijasta ja muistan myös kertoneeni mieheni puolikkaista veljistä velipuolien sijaan. Olen nyt myös kahvitellut toisen suomalaisen äidin kanssa ja toivottavasti meidät lapset pääsevät puhumaan suomea keskenään kun ovat sen ikäisiä.

Huomaan kuitenkin miten tietyt asiat silti pysyvät englannin kielisinä itselleni ja esimerkiksi muistilaput, kauppalistat ja  to do-listat kirjoitan varmasti koko loppuelämäni englanniksi. Toisaalta esimerkiksi yliväsyneenä huomaan, että englanninkieli tökkii. Tökkii sillä tavalla, että aksenttini tulee jostakin syystä vahvempana esiin ja tuntuu että sanojen lausuminen jää puolitiehen. Mieskin totesi, että kun aloitin päivittäin suomeksi puhumisen niin englanniksi puhuminenkin muuttui. Kunhan nyt ei muuttuisi ihan sinne ralli englannin tasolle kuitenkaan. Sormet ristiin.

Miten muilla ulkosuomalaisilla, onko suomeksi puhuminen alkanut takkuamaan?

Seuraathan myös? FACEBOOK // INSTAGRAM 

Kommentit (4)
  1. Itse sanon kyllä välillä elämäni helsingissä asuneena että ”otan metron” 😀 Liekkö tarttunut sitten englanninkielisen kulttuurituotteiden ylivallasta.. Yle areenan tarjontaa kannattaa muuten tsekkailla ! Tarttuu monipuolisempi sanasto kuin vain yhden ihmisen tarjoamana 🙂 Näkyyköhän australiassa uudet muumit?

    1. Täytyykin käydä katsomassa yle areenan tarjonta. Aiemmin katselin katsomon ja ruutu.fin tarjontaa mutta aika moni ohjelma on rajattu vain suomen rajojen sisällä katsottaviksi. Ihme juttu kun luulisi ettei se ketään haittaa jos ulkosuomalaiset haluaisivat Suomi ohjelmia katsella. Kai senkin jollain voisi kiertää mutten ole selvitellyt asiaa. Muumit on tosiaan omalla listalla ohjelmista mitkä halun ihan ehdottomasti tänne! Täytyy varmaan vaan hetki odottaa että on sopivan ikäinen kun itseä ainakin lapsena pelotti mörkö 😁

  2. Olen myös kirjoittanut samasta aiheesta joten hyvin samaistun ajatuksiisi 😀 Olen nyt Suomessa viettämässä kesää ja saanut kuulla kommentteja siitä, kun kerron että ”teen pyykkejä” ja ”otan metron” 😀 ei noita itse tajua, että ne kuulostaa suomeksi hassulta.

    1. Täytyykin käydä lukemassa 😊 ja hei mä just tajusin et kyllä mäkin teen pyykkejä ja ottaisin metron (junaksi varmaan sanoisin tosin kun tottunu Sydney train) 😁 varmasti monta muutakin mitä ei itse tajua ennen kun joku huomauttaa 😅

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *