Tästä syystä minulle on tärkeää että lapseni oppii suomen kielen

Varsinkin raskausaikana kuulin paljonkin kyselyä tutuiltani täällä suunnassa että meinaanko opettaa tulevalle lapselleni suomen kielen. Ihmettelin aluksi kyselyjä, sillä itselleni oli täysin selvää että tulen suomeksi puhumaan lapselleni ja toivon hänen sen oppivan. Olen myös stressannut asian kanssa valtavan paljon, sillä suomea Luka ei oikeastaan kuule kuin minulta. Töiden aloituksen jälkeen en ole kerennyt muitakaan suomalaisia tuttuja täällä näkemään, joten minä olen ainoa kuka Lukalle suomea puhuu.

Työ aloitettuani on minulta myös kyselty töissä samaa. Kun vastaan, että tietysti niin todetaan sen olevan hyvä asia, mutta kannattaa varautua siihenkin vaihtoehtoon ettei toinen opi. Nainen töistäni kertoi kuinka hänen isänsä on Maltalta kotoisin ja aina puhunut omaa äidinkieltään kotonaan ei hän sitä osaa puhua. Sanoi ymmärtävänsä, mutta aina vastaavansa englanniksi takaisin. Toinen työkaveri on syntynyt Australiassa Indonesiasta lähtöisin olevalle perheelle, ja hän on samassa tilanteessa kuin nainen töissäni. Hän siis ymmärtää mitä vanhemmat hänelle puhuvat, mutta vastaa englanniksi eikä omasta mielestään osaa lausua mitään toisella koti kielellään. Puhuu vain siis englantia. Samoja tarinoita olen myös kuullut useita, vaikka toinen vanhempi puhuu kotona omaa äidinkieltään niin kaikkialla muualla puhutaan ja asioidaan englanniksi. Jotenkin itselleni todella yllätävä asia ymmärtää ja tajuta, mutta toisaalta asiaa miettiessä onhan se totta, että maassa jossa pääkielenä on englanti on se englanti varmasti se vahvin kieli.

Itse puhun Lukalle aina suomeksi, mutta päivässä on vain niin vähän tunteja, että suomeksi ei tule puhuttua paljoa. Aamut olen Lukan kanssa kahdestaan ja silloin on oikeastaan ainoa mahdollisuus kun puhun vain ja ainoastaa suomea. Töiden jälkeen olemme normaalisti koko perhe koolla ja vaikka Lukalle suomeksi puhunkin niin suurimmaksi osaksi illat hän kuulee minun puhuvan englantia kun sitä Ryanin kanssa käytän. Täytyisi varmaan alkaa lukemaan enemmän, mutta Lukaa ei voisi vähempää kiinnostaa kirjojen lukeminen vielä. Koitan myös laittaa aina suomekielisiä lastenlauluja tai youtubesta löytyviä suomenkielisiä lastenohjemia taustalle, jos tiedän ettei Ryan ole katsomassa telkkaria tai touhuaa jotakin muuta. Ryan aina myös kannustaa ja haluaa Lukan oppivan suomen kielen. Viikonloppuisin tietysti puhun myös suomea, mutta jos olemme koko perhe koolla niin englanniksi tulee tietysti enemmän puhuttua.

Haluan ja toivon Lukan oppivan suomen kielen ja tarkoitan tällä sitä, että hän osaa sekä puhua, kirjoittaa, lukea ja puhua suomeksi. En tiedä mitkä mahdollisuudet tähän kaikkeen on, mutta yritän ainakin kovasti. Vaikka asummekin maassa jossa suomen kieltä ei todellakaan tarvitse, niin eihän sitä tiedä vaikka Luka jonakin päivänä päättäisi mennä Suomeen pidemmäksi aikaa näkemään mistä sen puolen juuret ovat lähtöisin. Tai vaikka käydä Suomessa armeijan. Itselleni olisi myös tärkeää, että Luka pystyisi keskustelemaan suomeksi Suomen sukulaisten kanssa vaikkei heitä usein näkisikään. Vaikka suomen kieli ei olekaan yleisesti puhuttu tai varmaankaan niistä ”hyödyllisimmistä” kielistä oppia on se kuitenkin aina osa minua, eikä kaksikielisyydestä ole koskaan kuitenkaan haittaa, päinvastoin.

Muutama viikko sitten tapahtui todella ihana asia kun Luka lausui ensimmäisen suomen kielisen sanansa! Aivan yllättäen ja täysin puskista hän laittoi molemmat kätensä naamalle ja sanoi ”nenä”. Menin jotenkin hämilleni ja ajattelin että kuulinko oikein, mutta hän toisti saman pari kertaa putkeen, eikä jäänyt epäselväksi. Sana nenä tuli myös niin selkeästi lausuttuna että ei siitä voinut erehtyä. Voin sanoa, että yksi tähänastisen elämäni ihanimmista hetkistä kuulla oman lapsensa ensimmäinen sana! Tai no, ei ensimmäinen, mutta ensimmäinen suomeksi. Ehkä tässä on ihan hyvät mahdollisuudet siihen, että hän oppii suomen kielen. Toivottavasti! Hyvä alku kuitenkin.

Seuraathan myös? FACEBOOK // INSTAGRAM

Kommentit (4)
  1. Me muutimme Puolaan lapsemme ollessa kaksi ja puoli vuotias. Olemme suomalainen perhe, joten oma harras toiveeni oli, että lapseni tulisi oppimaan englannin kielen. Vietimme noin vuoden Puolassa lapsi oli enkunkielisessä päiväkodissa 7 kuukautta noin 15 tuntia viikossa. Lisäksi piiretyt ja musiikki enkuksi. Lapsi oppi englannin tuossa ajassa lähes yhtä hyvin kuin suomen kielen. Nyt olemme suomessa, kunnes pääsemme muuttamaan Espanjaan. Yritän ylläpitää lapsen enkkua, sekä miettiä pitäisikö Espanjassa panostaa englantiin vai ottaa mukaan myös mahdollisuus oppia Espanjaa. Mun mielestä on tosi huippu juttu,että pyrit puhumaan lapsellesi suomea, ole varma, että lapsesi tulee oppimaan kielen ainakin puheen tasolla:)

    https://www.lily.fi/blogit/i-dont-speak-polish/

    1. Lapset oppii nopeasti ja ihan ehdottomasti itse kokeilisin myös mahduttaa sen espanjan jos vaan mahdollista 😊 Itseä vaan jännää se kun suomea ei kuule meillä muualta kuin minulta, oppisi varmaan paremmin jos suomea kuulisi muualtakin mutta yritän parhaani! Englannin ylläpitäminen olisi kyllä hyväksi kun sitä tarvitsee aina, onhan Suomessakin vissiin mahdollista mennä englannin kieliseen kouluun? 🤔 Teillä tulee kyllä monikulttuuriset lapset kun pienestä asti saa asua eri maissa 😊

  2. Yritä vain puhua päättäväisesti suomea! Toivottavasti kieli tulee lapsellesi luontevaksi osaksi elämää.

    1. Niin toivon! Yritän ainakin parhaani mukaan ja toivottavasti hänestä tulee sujuvasti kaksikielinen 😊

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *