Uusi työ ja poissaolot samantien lapsen sairastuttua
Niinhän siinä sitten kävi, että Luka tuli samantien kipeäksi päiväkodin aloitettua. Viikon kerkesin olemaan uudella työpaikallani ja heti seuraavana maanantaina tuli päiväkodista soitto, että Luka on kuumeessa ja hänet tulisi hakea pois. Ryan onnistui lähtemään töistään ja haki Lukan ja menivät lääkärin kautta kotiin. Korkea kuume, mutta ei onneksi mitään muuta mistä pitäisi huolestua. Itse jäin eilen kotiin ja tänään on toinen päivä kun olen kotona Lukan kanssa. Vaikka pomoni vakuuttikin, että ymmärtää tällaiset asiat niin itse silti stressaan, vastahan kuitenkin aloitin uudessa työpaikassa ja heti olen poissa. Toisaalta, toivon että tosiaankin ymmärtää tilanteemme ja sen että me olemme täällä kolmestaan eikä esimerkiksi isovanhemmista ole apua tälläisessä tilanteessa. Itse tiedän kuitenkin, että jos olisin palannut samaan työpaikkaan kuin ennen äitiyslomani alkua niin en ehkä stressaisi samalla tavoin. Silloin nimittäin tietäisin että töissä kyllä tiedetään millainen työntekijä olen, enkä ole poissa töistä ilman syytä. Uudessa työpaikassa ei vielä tiedetä olenko helposti poissa vai en.
Olen kuitenkin itse stressaaja tyyppiä ja vaikka tilanteelle en mitään voi niin silti stressaan, että mitä töissä ajatellaan kun olen heti kotona kipeän pojan kanssa. En halua, että heillä on olo, että juuri palkkasivat henkilön joka tulee olemaan jatkuvasti poissa vedoten lapseen. Lapselliset tietysti ymmärtävät, lapsettomat eivät varmasti samalla tavoin. Itselläni on myös koulutus uusiin tehtäviin kesken ja ensi viikosta alkaen olisin itse vastuussa aika paljolti kaikesta ja nämä poissa olo päivät tietysti ovat omasta oppimisestani pois. Vähän harmittelenkin juuri tätä ajankohtaa, sillä tämä viikko olisi ollut itselleni koulutuksen kannalta tärkeä. Ryan ei myöskään pysty olemaan näinä päivinä poissa, sillä hän aloitti uuden projektin jota ei pysty lykkäämään kuin pakon edestä.
Tätähän tämä vanhemmuus tietysti on, lapsen ehdoilla menemistä eikä toisen kuumeelle voi tietysti mitään. Toisaalta, täytyisi nauttia tästä kun kerrankin saa halia ja olla sylikkäin kun ei Luka ole muuten mitään halija tyyppiä. Toinen on onneksi nukkunut paljon ja unihan se paras lääke on. Toivottavasti paranee pian eikä tästä tule mitään sen kummempaa sairastelukierrettä heti alkuunsa. Toisaalta itsellä on myös huono äiti fiilikset siitä että aloitin kokopäivä työn ja Luka joutuu olemaan niin paljon hoidossa, mutta eihän hän ainoa lapsi ole joka hoidossa joutuu olemaan.
Onko muilla vanhemmilla syyllistä oloa joko töissä olemisesta, tai juurikin töistä jäämisestä pois lapsen sairastelun takia?
Seuraathan myös? FACEBOOK // INSTAGRAM