Kun käyt Suomessa kaksi kertaa vuodessa

Takana on reilu vuosi uuden identiteetin osasen, eli ulkosuomalaisuuden kanssa.

Seuraava kuulostaa ehkä vähän karulta, mutta jos ihmisiä ei lasketa, niin aika harvoin kaipaan Suomesta mitään. Raitista ilmaa ja järvi- sekä merimaisemia lähinnä.

Toisaalta otan kyllä kaiken ilon irti, kun pääsen pari kertaa vuodessa kotimaassa erinäisten asioiden äärelle.

 

Onnen ja riemun täyteinen taukohetki huoltsikalla:

 

Lounaalla kaks lohikeittoa kiitos, tyytyväisen hyminän säestämänä:

 

Kotiinlähtöpäivänä kaupassa:

 

Yksi asia, jota Visual Diaryssa ja Norrebro Summersissa on kaipailtu, on karjalanpiirakat.

Mulla ei ole päässyt karjis-ikävä iskemään, koska mulla on käynyt täällä ihan hirveä munkki ja tunnen poikaystävän äidin kautta lauman suomalaisnaisia.

Ei mitä tahansa naisia,

vaan naisia, joilla on piirakkapulikat.
 

 

In Belgium we have this thing called karjalanpiirakkatalkoot.

Tiedän. Olen onnekas pieni pentele.