16.5.2017 marjapilami

Näitä kaipaan Suomesta

Visual Diary -blogissa Saara kirjoitteli hetki sitten asioista, joita hän ei tajunnut arvostaa Suomessa asuessaan. Kaikesta Tanska- ja Köpis-fiilistelystä huolimatta tuollaisia asioita meikäläiselläkin riittää. En muista enkä muutenkaan voi listata ihan niitä kaikkia, mutta täältä pesee muutamia.

Karjalanpiirakat. Ne oli Saarankin listalla, eikä mikään ihme. Joka ikinen kerta Helsingissä käydessäni mussutan karjalanpiirakkaa ja vannon itselleni kirjoittavani niistä blogiin oodin. Tajuatteko suomalaiset ollenkaan, miten onnekkaita ootte, kun voitte kävellä lähi-Alepaan ja vaan ostaa niitä, vaikka joka päivä? Saatika niitä suunnattoman onnen hetkiä, kun kaupan valikoimasta löytyy leivänpaahtimeen paremmin sopivia PORKKANAPIIRAKOITA. OMG.

Laajasalo. Entä tajuatteko miten onnekkaita ootte, kun voitte milloin vaan muuttaa Laajasaloon? Tai ainakin viettää päivän sen upeissa metsissä, kallioilla tai rannoilla. (Tää ei ehkä koske niinkään pk-seudun ulkopuolella asuvia tyyppejä, mutta suosittelen teitäkin muuttamaan Laajasaloon.)

Suomenlinna. Vähän sama, kuin Laajasalo (mutta älkää muuttako sinne, koska huonommat liikenneyhteydet). Yks parhaita paikkoja ikinä.

Metron leveät penkit. Suomalaisten henkilökohtaista tilantarvetta silmällä pitäen suunnitellut penkit, joissa voi istua koskettamatta kenenkään kylkeen tai mikä pahempaa, pehmoiseen kankkuun omallaan.

Erisan-tuotteet. Ihan tosta noin vaan, boom, ostoskori täyteen hellävaraista, kosteuttavaa täydellisyyttä.

Vähäkalkkinen vesi. Joo tääkin oli Saaran listalla. Arvostakaa!!! Mun hiukset on nykyään kuin kimppu karvaisia jääpuikkoja ja märkätilojen lattiat, seinät sekä kodinkoneet raihnaisia.

Luonto ja metsä. Kun kyselin köpisläisiltä, missäköhän mahtaa lähin kunnollinen metsä sijaita, ne ohjasivat mut suureen puistoon.

Hiljaisuus. Lähes aina, lähes kaikkialla, jopa suuressa osassa pääkaupungin keskustaa. Ei sitä raukeaa hitauden ja hiljaisuuden tunnetta oikein edes pysty ymmärtämään, ellei asu toisaalla pidemmän aikaa.

Lumi. En nyt viitti sanoa tästä enempää, koska käsittääkseni lumen kanssa on hommat karanneet vähän käsistä tänä keväänä. Mutta siis kuvitelkaa syyskuusta maaliskuuhun jatkuva pimeä talvikausi, ilman hiutalettakaan valkoista lunta.

Vanhat ystävät. Sellaiset, jotka vaan ovat olemassa, hengailee elämässäsi, eikä suhteita tartte sen kummemmin analysoida.

Sokoksen ja Stockan kosmetiikkaosastot. Sinne voi vaan kävellä, palloilla kaikessa rauhassa, saada tarvittaessa apua, löytää kaiken tarvittavan, eikä ikinä oo pahempaa ruuhkaa. Käykää vaikka Köpiksen keskustan Magasinin vastaavalla osastolla ja ette enää ikinä halua ostaa meikkejä, nevör.

Tutut raflat arkisiin tilanteisiin. Mä alan jo tippua kärryiltä tulokkaista, mutta Stadin arkipäiviin sopiva ravintolaskene oli siellä asuessani sopivan kokoinen ja tuttu. Picnicin uuniperunat, Sushibar, Tortilla House ja muut ihanan tavalliset klassikot, joiden makuihin oot koukuttunut jo vuosia sitten.