Kun käyt Suomessa kaksi kertaa vuodessa

Takana on reilu vuosi uuden identiteetin osasen, eli ulkosuomalaisuuden kanssa.

Seuraava kuulostaa ehkä vähän karulta, mutta jos ihmisiä ei lasketa, niin aika harvoin kaipaan Suomesta mitään. Raitista ilmaa ja järvi- sekä merimaisemia lähinnä.

Toisaalta otan kyllä kaiken ilon irti, kun pääsen pari kertaa vuodessa kotimaassa erinäisten asioiden äärelle.

 

Onnen ja riemun täyteinen taukohetki huoltsikalla:

Ruisleipää ja turkinpippureita

 

Lounaalla kaks lohikeittoa kiitos, tyytyväisen hyminän säestämänä:

Lohikeitto Story Kortteli Kamppi
 

Kotiinlähtöpäivänä kaupassa:

Ruisleipää, salmiakkia ja lakua

 

Yksi asia, jota Visual Diaryssa ja Norrebro Summersissa on kaipailtu, on karjalanpiirakat.

Mulla ei ole päässyt karjis-ikävä iskemään, koska mulla on käynyt täällä ihan hirveä munkki ja tunnen poikaystävän äidin kautta lauman suomalaisnaisia.

Ei mitä tahansa naisia,

vaan naisia, joilla on piirakkapulikat.
 

Karjalanpiirakat

 

In Belgium we have this thing called karjalanpiirakkatalkoot.

Tiedän. Olen onnekas pieni pentele.

Kommentit (2)
  1. Eikä! Piirakkatalkoot!!! Mäkin haluun. 

    Sen kerran kun väsättiin poikkiksen kanssa niitä himassa mä sain niskajumin, sitten migreenin ja ne oli aika mauttomia. Mut muuten meni ihan hyvin 😀 

    1. Mun pitää tunnustaa, etten oo vielä koskaan väsännyt piirakoita omin kätösin. Näihinkin talkoisiin saavuin myöhässä ja kaikki oli jo tehty, hitto et oon nolo 😀 

      Mut kaikkee sitä on täällä asuessa tullu tehtyä ite kun ei valmiina saa, esimerkiks pinaattilettuja tein vasta Belgiassa ekan kerran!

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *