Olutkulttuuri ja pari muuta hyvää

Ensimmäiset kaksi kuukautta takana! Vaikka paikallinen byrokratia koettelee ihmistä, ihmiset ovat mukavia ja meno muutenkin rento. Tässä muutama hyvälle mielelle saanut huomio:
 

Hollantilaisille naureskelu ja piikittely. Tässä on jotain kotoista ja samaa kuin Suomi-Ruotsi-läpässä. Kun mainitset hammashoitajalle tai nettiasentajalle, että muutettiin Belgiaan muun muassa siksi, että täällä on kuulemma kivempaa asua kuin Hollannissa, he toteavat: in that you are absolutely right.

(Ruotsista tuli mieleen: kun juttelemme keskenämme suomeksi, ihmiset usein kysyvät, mitä kieltä puhumme. Tosi moni on todennut: oh, Finland… never been there. But I’ve been in Sweden! No niinpä tietysti.)
 

Jätteiden lajittelu tuntui alkuun kummalliselta, mutta kaikkeen oppii ja nyt homma tuntuu ihan loogiselta. Jätehuollosta maksetaan ostamalla kaupungin roskapusseja, joita saa kaupoista tiskin takaa. Lajittelu kannattaa, sillä sekäjätepussit ovat kalliimpia kuin muovi-, metalli- ja juomapakkauksille tarkoitetut siniset säkit. Roskat viedään kerran viikossa kadunvarteen, ja pahvi ja paperi kerätään pois ilmaiseksi.

Ainoa huolenaiheeni on, että miltä se viikon ensimmäinen biojätepussi haisee tuolla parvekkeella kesähelteillä. Tarvitsemme vissiin jonkin megatiiviin astian. Tai parvekekompostin.

Omakotitaloissa homma hoituu ostamalla jäteastioihin tarroja. Jos kuski huomaa, että roskat on väärin lajiteltu, voit saada vastineeksi punaisen hylkäystarran ja roina jää kadunvarteen. Oijoi, jos naapuri näkee…
 

Olut ja Belgia, erottamattomat. Olutfiilistelijälle sijainti par excellence! Perheeni keliaakikko sanoi aikoinaan gluteenittoman elämän aloittaessaan, että tulee kaipaamaan ainoastaan ruisleipää ja hyviä, belgialaisia oluita, enkä yhtään ihmettele. Toivon vain välttäväni saman kohtalon.

Kyllä täälläkin saa keikalla käydessään seissyttä pilsiä kertakäyttömukissa, mutta sehän kuuluu vähän niin kuin asiaan. Lempparipubissa noin viisiprosenttinen keppana löytyy muuten samalta low alcohol-listalta Brewdogin Nanny Staten kanssa. 

Täällä ei tarvitse hifistellä, kun hyvä olut on perusasia. Hifistelyynkin on tietysti huikeat mahdollisuudet, mutta oma makuaisti edellä mennään.

Lupulus belgian beer
Arvio Lupuluksesta: hyvää.

Puheenaiheet Ruoka ja juoma Matkat Ajattelin tänään

Syöksylasku arkeen

Tällä viikolla tuli tipahdus. Arki tuli hakemaan.

Kaksi kuukautta muuton jälkeen pilvissä leijailu loppui, eikä pelkkä tässä ihanassa kaupungissa oleminen tunnukaan enää koko elämän täyttävältä ihmeeltä.

Alkuviikosta olin varma, että nyt tulee flunssa. Veto oli aivan pois eikä tehnyt mieli lähteä kotoa mihinkään. Ei tullut flunssaa, mutta fiilis jäi. Vaikka kaikki oli hyvin ja ulkona sininen taivas, ei tuntunut miltään.

Olin ajatellut etukäteen, että totta kai muutto voi jossain vaiheessa aiheuttaa myös vähän negatiivisiakin fiiliksiä ja se on ihan ok. En kuitenkaan meinannut niitä tunnistaa, kun ne iskivät.

Selasin tänään pitkästä aikaa ulkosuomalaisten blogit-ryhmää ja joku oli linkannut Laura’s Itineraryn blogipostauksen ulkomaille muuton aiheuttamasta tunteiden vuoristoradasta.

Sen lisäksi, että samaistuin tekstiin kaupunkia myöten, huokaisin helpotuksesta: tätä se on, en ole ainoa ja ankeahko vaihe vissiin kuuluu vähän niin kuin asiaan.

Yksi laukaiseva tekijä lienee ollut tiistai, jolloin kävimme hoitamassa mamujuttujamme eteenpäin ja kaikki meni niin belgialaisittain kuin mahdollista, eli lisää paperityötä, ihmeellisiä vaatimuksia ja niin käsittämätöntä ja yllättävää byrokratiaa, ettei jaksa enää edes naurattaa.

Meillä oli viime viikolla paljon ihmisiä käymässä, ja perheen kanssa hengailusta ja vallattomasta viikonlopusta olikin sitten aikamoinen siirtymä districthuisin virkailijan tiskille.

Ilmankos iskee muuttokrapula, niin kuin V tätä tunnetilaani kutsui. En ihan allekirjoita termiä, mutta oli mitä oli: pitää vain käydä tämä läpi.

Hyvinvointi Mieli