Kuinka saada itsevarmuutta ja sisäistä kauneutta?

Kirjoitin viimeisimmässä postauksessani ulkoisesta kauneudesta. Mutta! Eihän se tosiaan merkkaa lähellekään niin paljon kuin se sisäinen kauneus. Se on sitä aitoa kauneutta, se on sitä, joka tekee ihmisestä aidosti kauniin. Se on sitä, mitä haluan lisää myös itse. Mutta miten ihmeessä sitä saadaan? Ja mitä kaikkea se pitää sisällään?

Ainakin se on hymyä. Empaattisuutta. Sydämmellisyyttä. Hyviä tekoja muille, ja ennen kaikkea ITSELLE. Se on kauniita ajatuksia ja sanoja. Rakkautta ja rakastamista. Myös itsensä rakastamista,ei itsensä vihaamista. Se on terveellä tavalla omista rajoistaan kiinni pitämistä, ilman että on ilkeä muille. Itsensä ja muiden kunnioittamista Se on itsetuntemusta: omien ”heikkouksien” ja kehittämiskohteiden tiedostamista, sekä vahvuuksien tunnistamista ja hyödyntämistä. Se on tervettä itseluottamusta. Kaunis ihminen ei tallo muita alleen, vaan ottaa kaikki kauniisti huomioon, ennen kaikkea itsensä. Kaunis ihminen on oman elämänsä päähenkilö! Sitä muun muassa on kauneus.

Miten sitä voi sitten kehittää? Voisimme ainakin opetella kuuntelemaan entistä enemmän muita! Kaunis ihminen haluaa kuunnella muiden lisäksi myös itseään ja omia tarpeitaan. Kaunis ihminen hymyilee muille. Hän omaa hyvät käytöstavat. Hän on läsnä ja kesittyy muihin 100%, kun he puhuvat ( katsoo silmiin jne). Sosiaalisia taitoja voi kehittää monella tapaa ja ne lisäävät sisäistä kauneutta. Niistä olen kirjoittanut aikaisemmin ja kiinnostaisi kirjoittaa paljon lisää! Kaunis ihminen osaa ottaa kehuja vastaan, eikä lyttää toisen mielipiteitä esimerkiksi itsestään. Kaunis ihminen osaa myös itse kehua muita (sekä itseään). Hänestä säteilee sisäistä lämpöä ja iloa, hänen seurassaan on turvallista olla. Hän on kinnostunut. Positiivinen ihminen, joka osaa kohdata myös vaikeita tunteita sinussa ja itsessään hyväksyvästi, hänellä on tunnetaitoja.

Miten kauneutta voi mielestänne kehittää, mitä mieltä te olette?

Mutta mitä se itsetuntemus sitten on, ja miten voisin itse sitä kehittää?

Olen huomannut, että jo asioiden tiedostaminen auttaa. Kun olen tietoinen ”vioistani” (jotka eivät ole vikoja, vaan osa ihmisyyttä. Aina), voin lähteä työstämään niitä asioita, mitä itsessään on hyvä työstää. Ja hyväksyn ne asiat, mitä ei voi eikä tarvitse muuttaa. Ja osaan myös erottaa nämä asiat toisistaan. Ja tässä kohtaa on varmasti hyvä muistaa, että pääsääntöisesti ihmisessä itsessään ei ole korjattavaa, vain ihmisen käytöksessä ja elämän varrella opituissa tavoissa. Osaan ottaa ihmisten rakentavaa kritiikkiä vastaan, oli se millaista tahansa. Osaan muuttaa toimintaani joustavasti. Me olemme hyviä juuri sellaisinaan kuin olemme! Hyvään itsetuntemukseen kuuluu siis hyvä itsensä tunteminen: Mitkä ovat minun vahvuuteni ja kehittämiskohteeni niin töissä, vapaalla, harrastuksissa, ihmissuhteissa jne. Itsevarma ihminen hyväksyy oman keskeneräisyytensä, ja sen, ettei tule koskaan olemaan valmis. Hän hyväksyy elämänsä ja itsensä. Hän osaa päästää irti menneestä, eikä murehdi liikaa tulevaa. Hän elää hetkessä, vaikkei aina onnistuisikaan. Hän osaa päästää irti. Hän osaa pyytää ja antaa anteeksi. Hän ei puhu ilkeästi itsestään, eikä muista. Hän on sisäisesti kaunis.

Mitä sisäinen kauneus teille tarkoittaa?

Ps. Kiitos teille kaikille, jotka olette jaksaneet lukea blogiani ja kommentoineen. Siitä on ollut paljon apua! Olette ihania!