Mihin avaruus loppuu? Mitä minä elämältäni oikein haluan? Elämän suuria kysymyksiä
Illan pimeinä tunteita on tullut pohdittua niinkin pieniä kysymyksiä, kuin mihin avaruus loppuu? Mitä sen jälkeen tulee? Miten avaruus voi olla ääretön, jos alkuräjähdyksiä tapahtuu valtoimenaan? Missä me olemme kun meitä ei ole? Olisipa kauheaa olla olematta!
Mutta onneksi minä olen! Onneksi saan vaikuttaa elämääni. Vaikkei kaikkea voikkaan hallita, voin kuitenkin vaikuttaa moneen asiaan.
Välillä on syytä pohtia, mitä elämältään aivan oikeasti haluaa. Minä pysähdyin kysymyksen äärelle, ja yllättäen alitajunnasta pulpahteli rehellisiä vastauksia, jotka tuntuivat aidosti aidoilta asioilta. Niin selviä, mutten ole koskaan uskaltanut myöntää kaikkea sitä itselleni aivan tosissani.
Syvällä sisimmässämme voimme tietää, mitä haluamme tai mikä on meille hyväksi. Ja vaikka nuo asiat olisivat päivänselviä myös muille, emme uskalla aina myöntää niitä itsellemme. Aivan liian usein emme uskalla tavoitella unelmiamme, koska meitä pelottaa. Mutta aivan turhaan. Miksi teemme jotain sellaista, mistä emme tykkää, vaikka voisimme tehdä jotain mistä tykkäämme (ja totta kai meidän täytyy maksaa laskut ja tehdä ruokaa laspille jne, en puhu nyt mistään tällaisesta!).
Ja mitä sitten, jos emme onnistu? Ainakin olemme yrittäneet, eikä tarvitse myöhemmin katua sitä, miksi ei edes yrittänyt? Uskon, että haaveitaan tavoitellut epäonnistuja on paljon onnellisempi, kuin jossittelija, joka ei edes yrittänyt ja katuu asiaa vanhuuteensa saakka. Kuolinvuoteella on jo liian myöhäistä.. Ja jossittelijat, sitkuttelijat huomio: Elämä tapahtuu nyt, ei sitten joskus…
Vaan entä jos oma yritys menee konkurssiin? No, kaikkea ei voi hallita ja elämä voi yllättää monin eri tavoin, kuten nyt on saatu toden teolla huomata. Mutta kai siitäkin voi oppia edes jotain? Oppia sietämään vaikeita tunteita? Yrittää hyväksyä sitä, ettei kaikkea voi hallita ja epäonnistuminen ja vaikeudet -sekä vaikeat tunteet ovat osa jokaisen elämää. Vaikka tietysti menetettyä rahaa ei takaisin saa, ja konkurssista koituu monenlaisia ongelmia.
Mutta yrittänyttä ei laiteta, mitään ei saa jos ei edes yritä! Mitä jos aloittaisimme jostain hieman pienemmästä tavoitteesta? Mitä se voisi olla juuri sinulle? Minä voisin aloittaa vaikka sillä, että yritän olla myötätuntoinen itseäni kohtaan, ajatella itsestäni positiivisesti edes kerran päivässä. Ja opetella sietämään sitä epäonnistumisen tunnetta. Kai sitä epäonnistumistakin täytyy harjoitella: Ei voi pyöräillä, ennen kuin osaa kaatua.
Yksi elämän suuria kysymyksiä: ”Mitä elämältäni haluan?” Tavallaan vastaukseni ylättivät, tavallaan ei. Sillä olihan kaikki nyt aika selvää, en vain ole uskaltanut myöntää kaikkea rehellisesti. Toisinaan tämän kysymyksen äärelle on tärkeä pysähtyä, tarkistaa, onko oma elämä juuri sellaista kuin haluankin sen olevan. Paljon on asioita, mitä emme tiedä -kuten se, mihin avaruus loppuu. Moneen asiaan emme voi vaikuttaa, mutta aivan yhtä moneen asiaan myös voimme! En tiedä paljoakaan, mutta yrittäessäni ja opetellessani ainakin opin hitusen lisää.
Muuta siis rohkeasti se mitä olet aina halunnut! Tie on avoinna suoraan edessäsi, tee siitä oman näköisesi, juuri sellainen tulevaisuus kuin haluat. Tulevaisuuttasi voit muuttaa!
