Miksi juuri Valamoon? Mistä idean sait? Niitä kysymyksiä, joita ensimmäisenä kuulin.

Niin. Mistä lienee idea päähäni pälkähtänyt. En tiedä itsekään. Jostakin se vain juolahti mieleeni joitakin vuosia takaperin. Nyt sen vihdoin toteutin.

Viime sunnuntaina suuntasin Helsingistä Valamon luostariin. Siinä minä sitten istuin kuusi ja puoli tuntia bussissa jännityksestä mutkalla. Mitähän tästäkin viikosta mahtaakaan tulla? Mahtavaa ja aivan huippua, vaiko aivan järkyttävän kamalaa?

No. Nyt on keskiviikko. Olen ollut täällä kaksi kokonaista työpäivää vapaaehtoisena. Olen ollut tiskaamassa Valamon trapesa -Ravintolassa. Siellä on myös varsin komeita sivareita, huh. Alkaa siinä toisinaan polvetkin tutisemaan. Vaikka olenkin heitä jo MONTA vuotta vanhempi ja tunnen itseni HYVIN vanhaksi.

Vapaallani olen kävellyt pitkin metsiä ja rantoja. Stadilainen tuli landelle huitomaan hyttysiä vimmattuna, vaikka ei tätä hyttysmäärää voi kai mihinkään lappiin verrata! Vaan eipä myöskään stadiin, koska siellä niitä ei ole! Olen käynyt kolmen tunnin päiväristeilyllä. Valamon opastuskierroksella. Ja olenhan myös kierrellyt näyttelyitä ja kirkkoja.

Miksi siis olen täällä? Enhän ole millään muotoa uskovainen, en edes ortodoksinen. Olen mieleltäni jollain muotoa vain ateisti. Kuulun kirkkoon rakkaan kummityttöni vuoksi. Mutta on vain ollut mukavaa päästä hetkeksi pois kaupungin ja Etelä-Suomen ”vilinästä”. Tänne Itä-Suomeen, lähelle Venäjää. Täytyypä sanoa, että täällä näkyy paljon Venäläisiä (ja Italialaisia). Mutta ihmekös tuo nyt on. Ja onhan tämä luostarielämä heille läheisempää kuin vaikka minulle. 

Vaikka öisin olen saanut nukkua vain pari tuntia kerrallaan tässä kahden hengen huoneessa, jossa narisevat sänkymme herättelevät meitä pitkin yötä, on tämä ollut ihan mielenkiintoinen kokemus!