Pieni luova tauko on tehnyt terää, vaikka olen tuntenut siitä aika ajoin myös huonoa omatuntoa. Tauko voi synnyttää jotain uutta -uusia ideoita tai uutta ajateltavaa. Mutta nyt pidemmän tauon jälkeen on myös ollut huomattavasti vaikeampi aloittaa uuden postauksen kirjoittamista, ja olen yrittänyt viivytellä sitä viimeiseen asti. Vaikka ei se väkisin puskeminenkaan tuota aina toivottua lopputulosta -se voi tehdä yrittämisestä väkinäistä. Mutta jostain on kuitenkin hyvä myös vain aloittaa, muuten en aloita koskaan…

Minulle on viime aikoina toiminut se, että suunnittelen aloittavani vain jonkun pienen jutun, tai vain viiden minuutin verran (Nyt aloitin tämän tekstin kirjoittaakseni ensimmäiset lauseet). Kun on saanut ylitettyä sen kaikista pahimman alkukankeuden, niin pian jo huomaa tehneensä koko homman valmiiksi (tai ainakin paljon pidemmälle, kuin mitä oli etukäteen suunnitellut). Eikä tarvinnut kuin vain aloittaa ja ryhtyä hommiin. Ja tietäähän sen, aloittaminen on aina vaikeinta, kun sen kynnyksen yli pääsee, kaikki on jo vähän helpompaa sen jälkeen. Ja mikä parasta: Yhden askeleen lähempänä valmista. Mitä kauemmin suunnitelmia lykkää, sitä kauemmin sen valmistuminen kestää. Mitä nopeammin viitsii aloittaa, sitä nopeammin kaikki on myös valmista.

Olen yrittänyt ottaa tätä ajatusta myös kaikkiin jännittäviin, mutta pakollisiin tilanteisiin ja asioihin mukaan. Mitä nopeammin soitan sinne lääkäriin, sitä nopeammin se on ohi. Ja sitä vähemmän tarvitsee jännittää etukäteen. Etukäteen jännittäminen on kaikista pahinta ja huonontaa usein suoritusta. Tai, menen kyllä usein myös yllättävissä tilanteissa lukkoon, koska en ole kerennyt valmistautua. Toisaalta se etukäteen suunnitteleminen helpottaa, mutta toisaalta se etukäteen jännittäminen ei ole aina hyvästä. Ainakaan minulle.

Viime aikoina olen keskittynyt lähinnä vain uuden kotimme sisustamiseen, eikä edes pyhäpäivät saaneet intoa sammumaan tai meitä lepäämään. Välillä mulla on tapiumus kiinnostua vain yhdestä asiasta kyllästymiseen asti, eikä siinä sivussa kiinnosta enää mikään muu yhtään. Mutta into ei kestä kuitenkaan loputtomiin, vaan sammuu lopulta kuin seinään. Ja ei kai se väärin ole ja varmasti monelle tuttua, mutta onneksi niin ei ole käynyt vielä blogilleni, vaikka motivaationi on tällä hetkellä hieman hukassa. Mutta tämä on kuitenkin se asia, mitä olen pitkään, ehkä aina jotain tämäntapaista haaveillut. Vaikka samalla kirjoittaminen on ihan hirveän vaikeaa, eikä aiheita tipahtele enää kuin sieniä sateella. Mutta ehkä tämä on vain tällainen tasainen vaihe, kypsyttelyä tulevaan, toivottavasti johonkin paljon suurempaan. Ken tietää, en ainakaan minä. Mutta eiköhän tulevaisuus näytä, mitä se tuo tullessaan.

Tällaista tällä kertaa. Mitä teille kuuluu?

Uusi vuosi on aina mukavaa aikaa, silloin voi aloittaa kaiken puhtaalta pöydältä, unohtaa kaiken vanhan ja turhan. Alkuvuosi on kuin tyhjä taulu, jota saa alkaa täyttämään pikkuhiljaa, ja se täydentyy pitkin vuotta. 2021 vuoden alku on ainakin itselle aivan oikeasti sitä -uusi alku. Ainakin uuden asunnon ja uuden yhteisen elämän kannalta. Innolla odotan, mitä kaikkea sitä tänä vuonna oikein keksiikään.

Vuosi vaihtui uuteen, samalla rysäyksellä myös asunto vaihtui uuteen, yhteiseen kotiin! Alku on ollut aikamoinen kaaos, vaikkakin myös mukava sellainen. Kipeitä pohkeita miljoonista kiivetyistä portaista ja kipeitä käsiä kannetuista kirjalaatikoista. Paljon järjestelyä, siivousta ja väsymystä. Uusien huonekalujen hankkimista, etsimistä ja ostamista. Se on mukavaa, sisustaa yhdessä meidän uutta yhteistä kotia! IKEAkäyntejä on ollut ainakin kaksi. Lavernassa (huonekalujen kauppakeskus) on tullut kierreltyä Sotkaa, Maskua, Jyskiä ja mitähän kaikkea muuta. Myös Tori.fi on ollut ahkerassa käytössä.

Kaikesta väsymyksestä huolimatta tämä on ollut myös mukavaa puuhaa, tehdä yhdessä yhteinen koti. Vaikka rahanmenoa ei voi estää, on tämä kaikki sen arvoista. Yhteinen tulevaisuus näyttää hienolta. Niin huonekalujen osalta kuin muutenkin.

Meillä on nyt uusi  upea 180cm sänky, jossa uni maittaa ja on tilaa pyöriä. Sohva tulee perjantaina, pöytä ja tv-taso torstaina. On myös uusi kenkäkaappi miljoonille kengilleni. Tänään on pyhäpäivä, emmekä pääse shoppailemaan, mutta ehkä se on hyvä pitää myös välillä lepopäiviä. Tilasimme tosin uuden Vallilla -verhot ja myimme vanhan tietokoneeni. Josko kohta lähtisimme kävelylle katselemaan uuden asuinalueemme maisemia vähän enemmän. Täällä on hienoa luontoa ja hienoja merimaisemia! Tykkään.

Miten teidän vuosi on alkanut? On tiedossa uusia alkuja?