En itse henkilökohtaisesti  tykkää suurista ja mahtavista uudenvuoden lupauksista, jotka eivät alkuhuumasta huolimatta useinkaan toteudu (en väitä etteikö aina). Mutta löysinpä viime vuodelta erään oman uudenvuoden lupausyrityksen vuodelle 2020, uuden vuosikymmenen alulle. Enpä olisi vielä tuolloin uskonut sitä, millainen vuosi tästä oikein tuleekaan: Aikamoinen vuosi. Ja nyt se on jo melkein ohi, ajatella.  Mihin tämä aika oikein rientää näin kauheaa vauhtia?!Ja tässä se melkein vuoden takainen lupausyritys nyt sitten tulee:

”Vielä kerran uusi vuosi, uusi lupausyritys. Haluan oppia hymyilemään ja ottamaan elämää rennosti. Elämä on lyhyt turhaan valitukseen, huonoon itsetuntoon tai muiden mielipiteiden liialliseen miettimiseen. Haluan elää niin kuin haluan, enkä miellyttää aina kaikkia. Mutta samalla haluan olla kaikille kiva, kiltti, huomaavainen ja kaikkea muuta kivaa mitä en aina osaa. Edelleenkään en lupaa onnistua, mutta lupaan yrittää parhaani. Elämä ei taida aina mennä niin kuin tahtoo, eikä välttämättä tämäkään lupaus onnistu. Mutta eikai sekään niin vakavaa, voin oppia silti nauramaan itselleni. Ehkä!”

Tämä voisi olla ihan yrittämisen arvoinen yritys myös ensi vuodelle, vuodelle 2021. Kaikesta huolimatta olen hyvä juuri näin, meni tämä yritys ja koko homma sitten vaikka syteen sekä saveen. Ainakin olen taas elänyt yhden vuoden lisää, toivottavasti ikimuistoisen sellaisen.

Tämä vuosi on ollut aikamoista vuoristorataa lupausyritykseni ja kaiken muunkin suhteen, mutta ikimuistoinen vuosi kaikesta huolimatta. Ei huono vuosi laisinkaan. En ole epäonnistunut, olen vain kasvanut, kehittynyt ja oppinut paljon uutta monessa asiassa. Ensi vuonna haluan pitää hauskaa, ottaa rennosti ja nauraa itselleni. Ensi vuonna haluan oppia tuntemaan itseäni, luottamaan omiin mielipiteisiin ja niiden tärkeyteen. Myös minä voin ja saan ilmaista itseäni sanallisesti, olen sen arvoinen. Yhtä arvokas kuin kaikki muut. Haluan oppia asettamaan rajoja itselleni sekä muille, mutta haastaa itseäni myös muilla tavoilla. Haluan mennä myös hieman haastaviin tilanteisiin jännityksestä huolimatta, enkä anna sen jännityksen joka kerta estää menemästä johonkin. Rohkea olen jo, mutta paljon voi silti aina kehittyä! Haastaa itseään haastavissa tilanteissa (mutta ei liian haastavissa, balanssi!). Opettelen kepeää olemista vaikeissa sosiaalisissa tilanteissa tai vieraissa tilanteissa, joissa en ihan vielä usko pärjääväni. Uudessa työssä kestää kauan sopeutua ja sekin on ihan ookoo. Mutta silti sitäkin taitoa voi kehittää.

Ei muuten uskoisi, että nyt on jo toinen päivä joulukuuta (enkä ole muistanut ostaa edes joulukalenteria, ajatella!). Kauhean nopeasti tämä vuosi meni, ihan oikeasti. Vastahan se oli viime joulu ja kohta se jo tulee taas! Ei siinä, joulu on kyllä ihanaaa aikaa, tykkään valtavasti siitä joulun tunnelmasta ja kaikesta muusta. Että eipä siinä. Vielä puuttuu vain about kaikkien joululahjat, mutta onneksi pääsen viimeistään pian olemaan luova ja keksimään kaikille jotain pientä!

Mitä sinä lupaat yrittää vai lupaatko mitään? Mitä mieltä olet uudenvuoden lupauksista?

Oma elämä ja päivän kiireet pysähtyy pieneksi hetkesi, kun rauhoitun katselemaan muiden elämää ja kiirettä, laitakaupungin vilskettä pienen kahvikupposen äärelle -kivaan kahvilaan aivan Kaaren kupeeseen. Tämä hetki on rento ja rentouttava. Tämä on hyvä hetki.

Juuri tätä tarvitsin juuri nyt. Astuttuani kahvilaan sisään, joululaulut raikasivat ja olin juuri hakenut itselleni uuden kännykän. Takana on mukava viikonloppu, jossa kävimme katselemassa poikaystäväni kanssa uusia sänkyjä sekä sohvia ynnä muuta uuteen asuntoomme. Emme tietenkään napanneet matkaamme mukaan vielä mitään, hankimme ne vasta uuteen asuntoon. Mutta täytyyhän ne ehdottomasti testata hyvissä ajoin! Poikaystäväni oli myös tilannut mulle netistä hienoja vaatteita black fridayn kunniaksi. Se lämmitti mieltä -toivottavasti ne saapuvat ennen viikonloppua, jotta pääsen testaamaan niitä pian!! Nyt on hyvä mieli. 

Iloitsen myös uudesta kännykästä, koska pääsen ottamaan sillä uusia parempia kuvia. Vaikka periaatteessa olen tätä materialistista Black Fridayta vastaan. Varsinkin näin korona aikana, jossa ulkotapahtumatkin perutaan. Olisin niiiin halunnut päästä joulumarkkinoille! Päätin, että ostan enemmän vain sellaista mitä tarvitsen, mutta muistan myös hemmotella välillä itseäni (esim vaatteilla, joita tarvitaan aina).  Olen ehkä ollut osittain materialistinen ja välillä varmaan yhä edelleen. Mutta näin muuton lähestyessä huomaan haluavani kaikesta turhasta tavarasta mahdollisimman nopeasti eroon. Haluan uuteen asuntoomme mahdollisimman vähän tavaraa, haluan sisustuksesta yksinkertaisen ja simppelin. Kaikki ylimääräinen ja liika tavara vain ahdistaa nykyään. No, onneksi tämä muutto motivoi pääsemään eroon kaikesta sellaisesta, mitä ei enää tarvitse! 

Nyt jatkan tätä rentouttavaa kahvihetkeäni ja katselen ohi kulkevaa ihmisvirtaa, jossa näkee jos jonkinmoista tallaajaa. Ihanaa nähdä, miten erilaisia me kaikki olemme ja miten erilaisia elämänvaiheita meillä kaikilla onkaan. Erilaisuus on rikkaus. Se on kivaa katsella muita (ei mitenkään pelottavalla tavalla) ja pohtia millaisia elämiä kaikilla on. ”Tuo on varmasti ruuhkavuosia elävä suurperheen äiti.Ihailtavaa! Tuo taas on ilmiselvä liikemies!”

Ps. Kuuntelin Kaareen kävellessäni Samu Haberin kirjaa suplasta ja täytyy sanoa, että äänikirjat ovat lumonneet minut juuri nyt! Ja se, kuinka kovaa duunia menestyneet ihmiset ovat haaveidensa ja intohimojensa eteen tehneet. Mä teen nyt sitä työtä blogini eteen (ehkä hiukan pienemmässä mittakaavassa, mutta kuitenkin), mitä Samu Haber, tai kuka tahansa, on alkanut tekemään teini-iässä. Työ voi kestää – ja usein kestääkin -vuosia, eikä takaa siltikään onnistumista. Mutta ainakin olen yrittänyt, katsotaan mihin rahkeeni riittävät!

Terkuin, Vilma. Oikein mukavaa päivän jatkoa juuri teille, missä ikinä olettekaan!

Ps. Mikä tekee juuri teidät juuri nyt onnelliseksi? Mitä teille kuuluu?