Minä mokoma olen hirmuisen ankara itselleni, aivan liian ankara! Moitin itseäni pienistä virheistä ja niistä on vaikea päästä yli.

Vaadin itseltäni aivan liikaa, täydellisyyttä, jota en ikinä saavuta. Syyttelen pienistä virheistä, vaikka niitä tulee aivan kaikille, myös niille kokeneille konkareille.

Kun menen paniikkiin, unohdan kaiken ja se paniikki saa mut toimimaan ihan miten sattuu. Kun keskityn (tai siis olen keskittymättä) liikaa ja liian moneen asiaan yhtä aikaa, mistään ei ole tulla yhtään mitään. Alan säheltämään. Päiväkodin kiireinen arki on oikeastaan aika hyvää harjoitusta: Kiireessä sattuu kaikille kaikenlaista ja rapatessa roiskuu. Ei sen pitäisi olla niiiiin vakavaa ja ainakin aiemmat virheet opettaa, koska ne jää usein onnistumisia paremmin mieleen. Ehkä se moka on todellakin parempi lahja kuin täydellinen suoritus heti alusta asti. Ja hei, ehkä voisin tehdä myös yhden asian kerrallaan ja hengittää samalla. Kirjoittaa muistettavia asioita ylös ja naurahdella lempeästi itselleen. Olenpas vähän hupsu. Käydä vessassa rauhoittumassa, jos alkaa mennä vähän liian lujaa.

Olen elämyshakuinen erityisherkkä (ja ADD?), joka toimii hetken mielijohteesta käsin ja toimin hyvin usein sekunnin murto-osassa tehdyn päähänpiston pohjalta. Useinkaan mä en osaa ajatella ennen kuin toimin ja kadun vasta jälkeenpäin tehtyä mokaa. Tämä on oikeastaan ihan hyväkin piirre, sillä jos en uskaltaisi edes kokeilla, niin en tietäisi mikä toimii ja mikä taas ei. Moka on lahja, tavallaan. Kokeilemalla selviää, mikä on mun juttu ja mikä taas ei. Ei pidä ajatella liikaa koko ajan, etenkään jälkeenpäin, kun kaikki on jo peruuttamattomasti tapahtunut. Mutta ei varsinkaan etukäteen, muuten jää moni hyvä asia yrittämättä, liiallisen pelon vuoksi. Sitäkin nimittäin mulle usein tapahtuu.

Olen tavattoman epävarma omasta toiminnasta ja töissä huomaan varovani toimintaani todella paljon. En luota pärjääväni ja yritän kaikin keinoin varoa virheitä. En missään nimessä halua epäonnistua, koska se on noloa ja antaisin itsestäni huonon kuvan. Muka.Nyt siihen saa tulla loppu! Mun on opittava olemaan armollinen itselleni: Olen työHARJOITTELUSSA oppimassa, eikä mun tarvitse olla vielä yhtä pätevä, kuin vuosikausia työskennellyt varhaiskasvatuksen opettaja. Hei haloo! Olen ollut työharjoittelussa joku 8 päivää. Mitä jos yrittäisin olla pelkäämättä ja varomatta virheitä? En voi olettaa samaa kuin he. Vielä.

Joten, voin ehkä jatkossa yrittää olla armollinen ja sallia itselleni ne kaikki virheet, joita elämäni aikana tulee väkisin. Parempi kokeilla, kuin olla edes yrittämättä ja katua kuolivuoteella yrittämätöntä!

Keskitä ajatukset ennemmin vaikka niihin kivoihin juttuiin ja ajatuksiin vapaalla, joista tulee hyvä mieli!  Kuten kuntosaliin ja hyvään seuraan.

Aamun hämärässä oli tunnelmallista tallustaa, kun aamun ja koko päivän ensimmäinen kahvi alkoi vaikuttaa väsyneeseen mieleen. Olen kiitollinen siitä, että selvisin ensimmäisestä harjoitteluviikostani hengissä. Ja siitä, että harkkapaikkani aikuiset ja lapset ovat varsin mukavia kaikki, vaikka itsellä on vielä paljon opeteltavaa itseni kanssa. Tarvitsen rutkasti lisää itsevarmuutta ja vähemmän panikointia ( ja tätä kautta virheetkin vähenee), mutta eiköhän kokemus tuo lisää varmuutta omaan työhön ja omaan itseen. Olen kiitollinen myös siitä, että nyt on ollut viikonloppu ja olen saanut nukkua pitkään.

Viikonloppuna vietimme poikaystäväni synttäreitä. Olen kiitollinen siitä, että sain viettää niitä juuri hänen kanssaan juuri nyt, ja siitä, että hän on niin ihana. Kävimme elokuvissa katsomassa Saint Maud -leffan, joka oli hiukan omituinen, mutta välillä ihan hyväkin, tavallaan. Kävimme myös syömässä Packyard Pick nimisessä ravintolassa kampissa. Söin pastaa, joka oli herkullista ja teki nälkäisestä mielestäni entistäkin paremman.

Olen onnellinen hänen (poikaystäväni) seurastaan ja siitä, että hän on juuri minun elämässäni mukana. Aina asiat eivät ole olleet elämässäni näin mallillaan. Iloitsen siitä, että muutamme tammikuussa yhteen, ja odotan sitä jo innolla sekä hiukan myös jännittyneenä (hyvällä tavalla), uudenlainen elämä koittaa ihan pian. Kolkuttelee aivan oven takana!

Olen kiitollinen siitä, että kävin tällä viikolla uimassa ja saunomassa. Se rentouttaa ja rauhoittaa, siitä tulee aina parempi mieli. Olen kiitollinen myös siitä, että sain tällä viikolla omaa aikaa riittävästi, sitä tarvitaan aina toisinaan. Olen myös mahdottoman kiitollinen siitä, että kävin tällä viikolla kahvilla yhden kaverini kanssa. Ja siitä, että minulla on nykyään ihania kavereita elämässäni mukana. Olen kiitollinen perheestä ja poikaystävästä.

Elämässäni on paljon aihetta kiitollisuuteen. Mistä juuri sinä olet juuri tänään kiitollinen?