Olin luennolla, jossa elikautisvanki kertoi tarinaansa. Hurja ja ahdistava tarina, mutta kuten hän luennossaan sanoi: ”Ihmisellä on kaksi vaihtoehtoa, joko jatkaa huonolla tiellä tai vaihtaa suuntaa paremmaksi!”. Hän oli tehnyt jälkimmäisen ja haluaa nyt vaikuttaa nuoriin, jotta kukaan ei tekisi samaa kuin hän. Hän on kirjoittanut aiheesta myös kirjan (Sonny Nyman -Elinkautinen).

Aihe oli kyllä hiukan ahdistava. Aihe pisti miettimään, sitä kuinka karu lapsuus voi ajaa karuihin tekoihin. Kun kotoa ei saa kaipaamaansa huomiota, sitä huomiota hakee aivan vääristä paikoista: Kadulta, huumeista. Sitä ajautuu vääriin ympyröihin ja se on menoa sitten. Aika hurjaa.

Kaikissa meissä on hyvä ja paha. Meissä kaikissa on kaikki puolet. Pirjo Heikkilän podcastissa Naisen Kosto (jakso 10: pimeä puoli) puhuttiin hyvästä ja pahasta. Pahojen tekojen ajattelu aktivoi aivoissa sitä osaa, joka tuottaa meille mielihyvää. Kaikilla on mahdollisuus ajautua väärille raiteille, jos vaikka se lapsuus on mitä on. Mutta suurin osa meistä on oppinut hallitsemaan omaa käytöstään, eikä päädy noin radikaaleihin tekoihin. Kaikki ajattelevat joskus ikävästi: Emme tykkää jostain ihmisestä tai hänen tavastaan toimia. Joskus tekisi mieli näpäyttää tai sanoa ikävästi, jos joku on tehnyt meitä kohtaan väärin.” Haluaisin listiä hänet. Kosto elää”. Me kaikki teemme virheitä, pienessä mittakaavassa. Virheitä, jonka seurauksia voi yleensä korjata.
Arvokäsitys ja kasvatus: opimme mikä on hyvää ja mikä pahaa. Hyvää pidetään yleisesti ottaen hyväksyttävänä. Pahuutta ei. Tunnista pahuutta itsessäsi, se ei poista hyvää. Hyvä ja paha kulkee käsi kädessä! Opi kohtaamaan viha, suru ja muut pahat tunteet osana itseäsi, ne eivät häviä koskaan sinusta. Tukahdettu viha voi ilmetä fyysisinä oireina, kuten päänsärkynä, mahakipuna tai hampaiden narskutteluna. Itse ainakin huomaan (tai siis muut huomaa) narskuttavani hampaita. Se voi johtua stressistä tai siitä, etten kohtaa vaikeita tunteitani. Myös mahakivut ovat tavallisia kohdallani. Saatamme hävetä omaa pimeää puoltamme, emmekä halua kohdata sitä. Se olisi kuitenkin ensiarvoisen tärkeää, sillä se tekee meidät kokonaiseksi, kuten kyseisessä podcastissakin todetaan. Sitä ei voi koskaan lakaista maton alle, kuinka siis oppia elämään sen kanssa?

Ollaan armollisia itsellemme ja omille virheillemme. Opitaan hyödyntämään niitä jopa niin, että voimme auttaa niiden avulla muita. Parhaassa tapauksessa vertaistueksi toiselle. Opitaan itseltämme, omista virheistä. Opitaan toisilta, toisten virheistä ja opeista. Autetaan toinen toisiamme ja ollaan armollisia myös muille. Pyydetään apua ja annetaan apua. Elämä on täynnä virheitä, yritetään olla armollisia. Ja jos ei pysty, ei se mitään. Puhutaan asioista enemmän ääneen, se ei tarkoita, että kaikkien teot tulisi hyväksyä. Niistä ei auta kuin oppia.

Kuinka sitten muuttaa elämänsä suunta? Lapsuuden olosuhteet luovat perustaa kaikelle, myös alussa mainitsemassani tapauksessa. Koskaan ei ole kuitenkaan liian myöhäistä! Kaikki lähtee omasta vapaasta tahdosta ja motivaatiosta muuttua. Mieti miksi minä haluan muuttua, ovatko syyt oikeat ja tulevatko ne suoraan sydämestä? Uskallatko pyytää ja antaa apua? Oletko valmis katsomaan ikävää oloa ja kärsimystä silmiin? Muutos ei ole koskaan helppoa, mutta luo silti jotain ainutlaatuista ja hienoa. Sinulle ja kaikille ympärilläsi. Puhu asioista ääneen. Sitä ei voi kyllin korostaa.

Pyritään hyvään. # yhdessä, niin kuin korona meille opettaa!

Jos jotain päättää, täytyykö siitä pitää kiinni kynsin ja hampain? Jos päätän aloittaa kuntokuurin, epäonnistunko heti, jos yksikin treeni jää välistä? Onko se syy luovuttaa, jättää koko homma sikseen ja alkaa urheilun sijasta syömään sipsejä? Istua illat pitkät kotona katsomassa netflixiä ja syömässä herkkuja, eikä liikkua enää ollenkaan? Märehtiä yhtä välistä jäänyttä kertaa, vai antaisitko se mielummin itselleen anteeksi! Jättäisi yhden ”epäonnistumisen” taakseen ja jatkaisi eteenpäin, kohti uusia treenejä. Ei sen vuoksi ole järkeä lopettaa kokonaan! Mielestäni itsekurissa ei ole järkeä, kaikki lipsuu joskus,väistämättä, väittäisin. Itseltään ei kannata kieltää mitään. Kun kieltää karkin, ei pysty ajattelemaan muuta kuin karkkia. Se ennustaa vain pahaa: lopulta sorrut ja syöt karkkia. Miksi et vain sallisi itsesi syödä kerran viikossa tai kerran kuussa jotain hyvää? Salli itsesi myös rentoutua ja tehdä jotain ihan muuta, jotain kivaa. Aina välillä. Se vie paljon pidemmälle! Älä ole liian ankara itsellesi (paitsi jos se sopii sinulle).

Jos en liiku viittä kertaa viikossa, olen epäonnistunut, niinkö? Jos etukäteen suunniteltu suunnitelma muuttuu, mitä sitten? Virheitä sattuu aina. Elämä voi yllättää ja voimme sairastua tai nukkua huonosti. Ei se haittaa. Ehkä keho yrittää kertoa, että nyt mennään hiukan liian lujaa ja on aika levähtää hetki. Sitten nousemme entistä vahvempana ylös. Seuraava treeni sujuu 💯 prosenttia paremmin levänneenä kuin silloin väsyneenä olisi sujunut.

Sitä paitsi, suunnitelmat muuttuvat koko ajan. Vanhan tiedon tilalle tulee uutta, opimme ajattelemaan eri tavoin. En ajattele samoin kuin vuosi sitten, vuodessa oppii ja viisastuu vaikka kuinka! Ja suunnitelmat voi muuttua vaikka lennosta! Viime viikolla suunnitelma oli treenata kovaa 6 kertaa viikossa, mutta nyt huomaan saavani parempia tuloksia kolmasti viikossa.

Ei kai tämä elämä ole mitään joko-tai elämää, kaikki tai ei mitään. Elämässä on myös erilaisia kausia ja värejä joko-tai elämän välissä. Se on täysin ookoo. Kesällä keskityin enemmän ulkoiluun ja kesästä nauttimiseen. Mun kesätyö oli fyysistä, se hyötyliikunta kävi hyvin liikunnasta. Nyt aloin käymään kevyesti salilla. Teen sitä niin kauan kuin huvittaa, katsotaan mitä tulevaisuudella on tarjottavana. Ei salilla ole pakko käydä koko vuotta joka viikko, jos ei sitten halua. Suunnitelmat ja lajit voi muuttua ja vaihdella. Välillä voi tehdä vähän kevyemnin, ei kannata stressata. Se saa mut vain flunssailemaan. Pöh. Olen ehkä aikaisemmin ollut aivan liian ehdoton ja suorittanut urheilua. Se hävitti siitä kaiken ilon. Elämä ei ole suoritus. Elämä on elämää.

Millaisia liikkujia te olette? Ja hyvää alkavaa syyskuun viikonloppua kaikille 🌞