Miten ajattelen?

En osaa, en pysty, en selviä, epäonnistun ja jäädyn täysin. Esitys menee pieleen, siitä tulee kauhea katastrofi! Entä jos epäonnistun ja teen virheitä? Kaikki nauraa. Olen aivan punainen ja tärisen… En saa sanaa suustani ja pää tyhjenee kaikesta ajattelusta… Puhun hiljaa ja epäluontevasti. En muista hengittää ja puhe on katkonaista niin kuin aina ennenkin. Pidän taukoja kesken lauseen ja menen aivan paniikkiin. Niistä olen kuullut ennenkin.  Voi minua poloista, en osaa mitään…

Miten voisin ajatella?

Kaikki on ihan hyvin. Onnistun varmasti. Käyn aamulla juoksemassa, teen muutaman hypyn juuri ennen esitystä, tai ainakin muutaman syvän sisään- ja uloshengityksen. Kaikkea ei tarvitse muistaa, opettaja täydensi tarvittaessa aiemminkin. Ja tarvittaessa voi lukea suoraan muistiinpanoista. Virheitä sattuu varmasti, niistä voi oppia.  Olen armollinen itselleni, hyväksyn jännityksen ja epäonnistumisen osana esitystä. Ei se ole vaarallista, se on inhimillistä ja rentoa. Hengitän koko esityksen ajan syvään ja pidän taukoja jokaisen lauseen kohdalla. Puhun hitaasti ja rauhallisesti. Olen valmistautunut etukäteen niin hyvin kuin pystyin: Luin ja harjoittelin esitystä yksin läpi peilille. 

Se mitä ajattelen, se lisääntyy. Jos ajattelen esityksen menevän huonosti, se menee huonosti. Jos ajattelen sen menevän hyvin, se menee paljon paremmin. Jos kiellän itseäni ajattelemasta vihreää possua, ajattelen vihreää possua. Tosin, se ajatus voisi rentouttaa ja tuoda esitykseen vähän hauskuutta. Ei sen tehtävä ole olla vakava ja jäykkä suoritus, vaan rento ja mukava. Miten voisin saada rentoutta esitykseeni, joka jännittää ihan hirveästi? Yritän psyykata itseäni ja kokeilla seuraavaa:

Hyvä valmistautuminen: Käy materiaali läpi. Harjoittele sitä ääneen muutama kerta, vaikka peilille. Muista ottaa tarvittavat muistiinpanot mukaan, jos jotain unohtuu.

Aamulenkki: Sitä haluan ehdottomasti kokeilla! Jokin fyysinen suoritus, liikunta, pistää veren kiertämään ja tekee olosta hyvän, niin henkisesti kuin fyysisesti! Hyvällä mielellä on paljon helpompi lähteä esiintymään.

Mielikuvaharjoitus: Mieti etukäteen kuinka hyvin esitys tulee menemään. Se mitä ajattelet, se lisääntyy!

Hyvä ryhti: Selkä suorana ja pää pystyssä. Katsekontakti yleisöön (jos esitelmä ei satu olemaan virtuaalisesti).

Hengitä syvään: Koko esiintymisen ajan. Alusta loppuun.

Hyvä aloitus: Saa koko esiintymisen sujumaan paremmin. Olen käynyt ensimmäistä diaa läpi kaikista eniten. Kun aloitan vahvasti, se onnistumisen kokemus lisää mahdollisuutta pärjätä hyvin loppuun saakka.

Puhe: Puhu selkeällä ja kuuluvalla äänellä, niin kuin big brotherissakin luetaan. Hitaasti ja varmasti. Muista pitää taukoja!!!!

Ja lopuksi: Muista olla armollinen itsellesi, hyväksy jännitys ja epäonnistumiset osana esiintymistä. Sellaista sattuu itse kullekin. Ei se ole niin vakavaa. Huumoria!

Onko teillä vinkkejä, kuinka te selviätte normaalin jännityksen kanssa, ilman, että se pilaa suoritusta? Ja toivottakaa kovasti tsemppiä tuleviin koitoksiini!

Tykkään tästä alkusyksyn tunnelmasta, syyskuun pimenevistä ja viilenevistä illoista. Tässä on jotain ihanan tunnelmallista. Tykkään siitä, kun lehdet alkaa vaihtaa väriään ja luonto on kauneimmillaan. Syksy on monelle muutoksen aikaa. Tai no, ainakin minulle. Joka syksyn aloitan innosta puhkuen, mieli täynnä uusia ideoita. Mitähän tänä syksynä keksisin? Usein ne muutokset eivät kestä alkuinnostusta pidempään, mutta tänä syksynä taas jokin tapa voisi jäädä pysyäkseen. Tai sitten ei. Elämä muuttuu ja kehittyy jatkuvasti, aivan kuten luonto tekee.

Muutos voi olla fyysisen hyvinvoinnin parantamista, se voi olla henkistä tai materiaa. Itse en kestä sitä, että koti pursuaa täynnä tavaraa. Vaikka en hirveästi omistakaan, niin silti aivan liikaa. Liika tavara ahdistaa. Haluan kaikesta turhasta eroon, ehkä voisin aloittaa pian kaappien siivoamisen. Mitä muuta?

Haluan elää enemmän itselleni, vähemmän muille.Unohtamatta yhteisöllisyyttä tässä yksilöllisessä kulttuurissa. Me tarvitsemme myös muita voidaksemme hyvin.

Haluan syventää omaa pientä yhteisöäni entisestään. Haluan auttaa enemmän muita ja tehdä pieniä hyviä tekoja muille.

Haluan pitää fyysisestä kunnostani huolta harrastamalla hyötyliikuntaa ja kuntosalia. Samalla muistaen myös levätä ja nukkua tarpeeksi, unohtamatta myöskään sitä terveellistä ruokavaliota ja kohtuullista herkuttelua. Niin perusasioita, mutta joskus niin vaikea ylläpitää. Ja elämä yllättää edelleen, mutta jos perusta on kunnossa, niin silloin niistä yllätyksistä ja vaikeuksista voi selvitä edes hitusen paremmin.

Haluan olla suorittamatta liikaa ja muistaa myös nauttia elämästä! Elämä ei ole niin vakavaa. Tehdä ja kokea kaikkea kivaa välillä, jos huomaan vaikka suorittavani koulua liikaa. Mennä elokuviin ja katsoa Netflixiä. Neuloa aikuisiän ensimmäiset villasukat ja juoda paljon kahvia sekä teetä.

Romukoppaan heitän ripauksen itseni haukkumista, vaikka edes vähentäisin sitä vähän. Olla itselleen vähän lempeämpi. Heitän romukoppaan myös hieman liiallista pelkoa, esim. kaikki median aiheuttama pelottelu ei ole tarpeen. Luo vain turhaa ahdistusta entistä enemmän!

Kuinka tämä kaikki toteutuu? En tarkkaan vielä tiedä, sitä lähdetään nyt tutkimaan. Mitä sinä haluaisit muuttaa elämässäsi tänä sykysynä?