Olen ollut viime aikoina hieman (eikä niin vähääkään) jumissa. Olo ei ole yhtään luova. Suuri halu kirjoittaa, mutta mitään ei vain tule ulos. Ehkä se on aika ottaa härkää sarvista ja hakea inspiraatio jostain takaisin.

Siispä suuntasin tänään tieni Töölöön, aivan ihanaan kahvilaan nimeltä Relove. Kahvila itsessään on jo käymisen arvoinen, mutta kaiken lisäksi sen yhteydessä on laadukas kirpputori. Löysin sen vahingossaa viime keväänä kävellessäni sattumalta sen ohi. Ajattelin piipahtaa nopeasti sisään ja löysin vaikka mitä kivaa. Tavara oli laadukasta ja löysin matkaani vaikka kuinka paljon vaatteita! Niin kävi myös tänään. Keväällä en ehtinyt jäämään kahvilaan herkuttelemaan talon antimia, mutta ajattelin jo tuolloin, että tänne on tultava uudelleen. Myös tänään tunnelma oli viihtyisä ja palvelu hyvää. Ainoa miinus oli ruuhka ja pitkä jono sovituskopeille, mutta toisaalta en ihmettele ruuhkaa yhtään.

Tänne on tultava paremmalla ajalla uudelleen hakemaan lisää inspiraatiota. Ehkä joku kesäinen lauantai koneen kanssa kirjoittamaan. Ja tänne tuo mielellään myös ystävän. Myyjät saattoivat tänään katsella ihmetellen, kun kuvailin ympäriinsä eksyneen ja epävarman näköisenä. En tiedä miksi se jännitti niin kovin… Mutta väliäkös tuon, vaikka  vaikka vähän jännittikin, enkä kauheasti kehdannut kamerallani kuvailla. Tässä kuitenkin muutama tuotos, jonka onnistuin salakavalasti kuvaamaan:

Nyt istun kotisohvalla oman kodin rauhassa läppäri sylissä ja nautin hiljaisuudesta. Kahvilavierailu tosiaan inspiroi ja loi palon kirjoittaa. Haluan luoda jotain uutta, mutta mitä? En tiedä vielä. Eiköhän kaikki selviää aikanaan. Samalla mietin, että onpa ihanaa, että on kesä! Vaikka lämpimät kelit vaihtuivat sateen ropinaan, enkä ole edes matkustellut niin paljon kuin olisin toivonut. Osittain siksi, että käyn kesätöissä ( onhan mulla silti viikonloput). Onneksi kohta alkaa kuitenkin vasta heinäkuu, mulla on vielä pitkä kuuma kesä edessä! Ja kaiken lisäksi, hyvä ystäväni menee pian naimisiin, jee! Löysin kirppikseltä itselleni mahdollisen mekon häihin. Se on vähän tylsä musta, katsotaan päädynkö vielä johonkin värikkäämpään. En tiedä vielä. Muuten se on aivan ihana!

Me värähtelemme kaikki ulospäin toisillemme jotain. Koko ajan. Huonona päivänä voimme luoda ympärillemme huonoa energiaa, hyvänä päivänä taas hyvää.

Minä olen ainakin tottunut kantamaan läpi elämäni enemmän ja vähemmän ns. huonoa ja raskasta energiaa. Olen luonut itselleni huonoa itsetuntoa omilla ajatuksillani.  Ehkä siinä on myös jotain lapsuudesta opittua, aikuisten antamaa mallia ja koettuja kokemuksia. Ja ehkä myös mun luonteella on helpommin taipumusta tähän.

En luota onnistumiseeni. En luota helposti pärjääväni elämässäni, siksi joskus on vaikea edes yrittää. Pelkään epäonnistumisia liikaa ja mun on vaikea sietää sitä häpeää mikä siitä seuraa. Mutta totuus on, että me kaikki epäonnistumme joskus. Aki Linnanahteen uudessa podcastissa oli vieraana Nanna Karalahti, joka sanoi, ettei pelkää epäonnistumisia. Epäonnistumisen pelko ei ole este yrittämiselle. Ehkä se ajaa häntä eteenpäin kohti unelmia, yrittämään aina vaan uudestaan ja uudestaan epäonnistumisista huolimatta. Epäonnistuminen ei ole este, se on mahdollisuus oppia. Ihailen Nanna Karalahden asennetta ja energiaa suunnattomasti! Minulla on hänen energioistaan paljon opittavaa. Se on asennekysymys, kuinka epäonnistumisiin suhtautuu.

Mä haluan luoda mun todellisuuden uudelleen. Se ei tarkoita ns. vaikeiden tunteiden katoamista. Se tarkoittaa niiden läpi elämistä, niiden yli pääsemistä nopeammin. Irti päästämistä. Asioiden, menneisyyden ja nykyisyyden hyväksymistä. Enää en halua, että pelko estää mua yrittämästä.

Enää en halua ajatella olevani huono. Haluan luottaa itteeni. Olen hyvä tyyppi!

Olen oppinut tietyn ajatus- ja toimintamallin, mitä olen noudattanut viimeiset 28 vuotta. Se ei muutu hetkessä. Mutta ei se lapsikaan opi hetkessä kävelemään. Niin kuin olen jo monesti aiemmin varmasti jo blogissani sanonut. Kaikki vaatii harjoittelua. Pitkään ja sinnikkäästi. Niin myös tämä. Se vaatii motivaatiota ja tahtoa oppia. Muutoksia omaan ajatusmaailmaan.

Ja lisäksi, välillä on syytä pohtia sitä, mistä asioista on elämässään kiitollinen. Mä olen tällä hetkellä kiitollinen siitä, että olen tajunnut sen, ettei onni tule ulkoapäin -muista ihmisistä tai materiasta. Se on minussa kaiken aikaa sisällä, minulla on mahdollisuus kaivaa se tunne takataskusta milloin vain. Aina se ei onnistu, mutta ei se tunne siltikään mihinkään häviä. Voin oppia rakastamaan itseäni myös huonoina hetkinä. Siitä mä olen kiitollinen! Mistä sä olet kiitollinen?

Tänään aloin myös kuuntelemaan äänikirja nimeltä ”luo itsesi uudelleen, opas mielen rajoitteiden purkamiseen”. Olen vasta aivan alussa, mutta uskallan siltikin suositella kirjaa vahvasti! Ehkä siitäkin myöhemmin lisää.

Nyt toivotan kaikille hyvää viikonloppua. Voikaan hyvin ja pitäkää kivaa, älkääkä joutuko auringon pistämiksi!