Oletko kova murehtimaan? Mietitkö kaikkea mahdollista, tuntuuko se vievän valtavasti energiaa? Mietin usein etukäteen niin paljon, että olen jo itse tilanteessa ihan puhki. Sitä paitsi, harvoin se tilanne lopulta on niin paha, kuin mitä omissa uhkakuvissani olen itse itselleni luonut. Myös menneet on menneitä, ei niihin tarvitse liikaa takertua, joskus on hyvä päästää irti ja jatkaa eteenpäin.  Ja tämäkin hetki on ihan hyvä. Tiedostan,  että voisin ottaa monessa asiassa vähän rennommin, se olis myös itselle paljon helpompaa. Mutta tää kaikki on yllättävän vaikeaa! Ei siitä ehkä ikinä pääse täysin eroon, mutta aina voi vähentää. Esimerkiksi meditoimalla. Pitämällä huolihetkiä. Liikkumalla. Näkemällä kavereita. Taiteella. Metsäkävelyillä.

Olen myös hyvä imemään muiden tunteita itseeni. Ja onhan se raskasta läpielää muiden raskaita tunteita, omissakin tunteissa on jo kestämistä. Tietysti haluan olla muiden tukena, mutta pärjäisin tueksi varmasti myös vähän vähemmälläkin tuntemisella. Kun toinen on vihainen ja vaikka hän ei sanoisi mitään, huomaan sen kyllä helposti. Olen hyvä lukemaan mikroilmeitä ja mikroeleitä. Ja se toisen tunne tarttuu niin voimakkaasti, että mun on hirveän vaikea sietää sitä. Miten olla edes omien tunteiden vallassa? Olen yrittänyt työntää niitä pois  -juomalla alkoholia, tunnesyömisellä, shoppailemalla tms. Välillä tunteet tuntuu liian vaikeilta läpielää. Sitä voi harjoitella pieni pala kerrallaan. Ensin olen tunteen kanssa minuutin, tai edes puoli. Pikkuhiljaa pystyn olemaan tunteessa pidenpään ja pidempään. Ja sitten voin päästää irti. Kun tunteen käy läpi heti, ei se varastoidu kehoon. Kehossani on jo ihan tarpeeksi varaatoituneita tunteita, jopa menneiltä sukupolvilta annettuja tunteita. Helppo tie tämä ei tule olemaan ja olemme kaikki avun arvoisia. Kukaan ei pärjää aina ilman apua. Ota siis rohkeasti apua vastaan. Itselle on ollut aina vaikeaa ottaa apua vastaan ja olen pitänyt sitä jotenkin nolona asiana. Mutta ei se ole, sen kun oppisi! Myös tunteiden näyttäminen on ollut aina vaikeaa, vaikka tiedostan niiden näkyvän musta kilometrien päähän. Vaikka kuinka yritän vastustella niitä vastaan ja peittää niitä.

Ja onneksi herkkyydessä on paljon hyvää. Näen ympärilläni paljon kauneutta. Tunnen vahvasti, myös ne hyvät tunteet. Mikäs sen parempaa,  kuin iloita pienestä (kunhan muistaa kaikelta murehtimiselta)!  Leffassa liikutun helposti. Uppudun musiikkiin. Vielä kun muistaisi, että on hienoa uskaltaa itkeä, ilosta ja surusta! Tykkään myös luovuudesta, kunhan vaan sille päälle satun. Herkät on empaattisia ja myötäelävät muiden kanssa. Olemme nyös tunnollisia. Hyviä työntekijöitä, läheisiä ja ystäviä.

Mitä hyvää sä näet herkkyydessä?

Tammikuu meni jotenkin tosi vauhdikkaasti! Tuntuu, että enhän mä kerennyt tekemään juuri mitään, mutta kyllähän sitä on tullut varmasti tehtyä. Ensimmäinen ajatus oli, että on että enhän mä muista, olen väsynyt. Mutta tarkemmin kun muistelee ja kaivaa mielen sopukoista, alkaa sieltä jotain löytymään.

Kävin kahdesti leffassa kahden eri kaverin kanssa. Leffassa on aina kiva käydä, se antaa ihanan hengähdyshetken kiireiseltä tuntuvaan arkeen. Jos se ois yhtään halvempaa, kävisin paljon useammin! Ja myös yksin tykkään käydä leffoissa!

Niin ja tosiaan, nyt ollaan asuttu kuukausi meidän uudessa asunnossa! Hyvin ollaan viihdytty ja eiköhän koti ala hiljalleen näyttää kodilta. Vielä kun saisi verhot laitettua ja vähän jotain pientä hienosäätöä vaille valmis. Siivotakin pitäis TAAS (miten sitäkin aina viivyttelee), mutta ehkä viikonloppuna sitten. Alkuvuodesta käytiin ideasta pieniä ostoksia ikeasta.

Ollaan yritetty pitkään mennä tähtitorniin, mutta ei olla vieläkään päästy huonon sään tai jonkun muun jutun vuoksi.

Oon käynyt katsomassa kaverin muutaman kuukauden ikäistä vauvaa. Oon käynyt kahvilla.  Hieronnassa. Kellunnassa, kahdesti. Ulkoillut. Kuvaillut. Salilla. Hammaslääkärissä (tänään taas, iik! Toivottavakaa tsemppii!). Onhan tässä tullut tehtyä ja silti tuntuu, että en oo tehnyt mitään.

Ja kyllähän sen olosta huomaa, olisi pitänyt levätä enemmän.  Olen vähän väsynyt. Ja onhan se työntekokin rankkaa. Helmikuussa täytyy ehdottomasti keskittyä enemmän lepoon! Se on tärkeää. Se vaikuttaa kokonaisvaltaisesti hyvinvointiin. Jaksan paremmin. Ja saan salilla parempia tuloksia, mitä paremmin nukun. Olen kotona enemmän,  tekemättä mitään. Lupaan yrittää. Ehdottomasti. 

Mitä sä lupaat yrittää enemmän helmikuussa? 😊