Rakastan tätä kevään lämpöä ja aurinkoa. Rakastan näitä kiireettömiä viikonloppuja, kun saa herätä aivan rauhassa ilman arjen paineita tai sitä kiireen tuntua aamuisin, kun on liian väsynyt heräämään tarpeeksi ajoissa rauhalliseen aamuun (pian sekin aika taas koittaa, nyt on lupa ja velvollisuus nauttia tästä rauhasta). Tänä viikonloppuna olemme kaikki saaneet iloita upeasta, täydellisestä säästä. Kiireettömyydestä! Toivottavasti eiliset säät jatkuu vielä pitkään,vaikkei  tänään näytäkään ihan yhtä kivalta.

Ja pakko myöntää, on oikeastaan tosi kivaa, ettei ole ollut yhtään ainoaa suunnitelmaa! On saanut suunnitella aivan vapaasti päivän mittaan, ja vaihtaa tarvittaessa suunnitelmaa pitkin päivää. Minä levoton sielu, jonka on vaikea pysyä paikoillaan mitään tekemättä, on rauhoittunut kummasti. Ei koko ajan tarvii tehä jotain, tää parvekkeella hengailu ja oleminenkin on tosi jees!

Olemme myös shoppailleet meille molemmille fresbee -kiekot: mulle pinkki, poikaystävälle taas nyt jo hieman kulahtanut valkoinen (niin ahkeria ja ”taitavia” fresbeegolffaajia me ollaan! Mitä nyt muutama kolhu tullut, mutta ei kai se niin vakavaa ole).  Päivät on mennyt golfatessa upeassa säässä. Alkuillat taas ollaan juotu kahvia ja syöty jäätelöä parvekkeella, nam! onneksi meidän (siis hänen) parvekkeelle paistaa lämmin ilta-aurinko. Ja on sitä muutama stand uppikin tullut ruudusta katsottua (ruutu+ oli pakko ottaa opiskelija-alennuksella, koska tempparit! Ja onneksi siitä on samalla ollut vähän iloa myös muille, ei vaan mulle).

Lisäksi oon katsellut Au Pairien 7. kautta Uudessa-Seelannissa, jee! Ei voi valittaa, ei todellakaan. Miten teidän viikonloppu on sujunut?

Onko sinun vaikea sanoa omia mielipiteitäsi ääneen? Onko sinun helpompi miellyttää muita kuin itseäsi? Varotko sanojasi siinä pelossa, ettet vahingossakaan loukkaisi ketään toista? Pienennätkö itseäsi, koska et uskalla olla toisen kanssa eri mieltä? Oletko tietoinen omista rajoistasi?

Minä olen jumiutunut muiden ihmisten miellyttämiseen. Olen tavallaan jo tottunut siihen, se tapahtuu automaattisesti rutiinilla. Se on ajan saatossa opittu tapa toimia -taito, jonka olen oppinut jo lapsena.  En ole oppinut muutakaan. Vähän niin kuin kenkien solmiminen tai pyörällä ajaminen, sen oppiminen ja siitä poisoppiminen vaatii aikaa ja paljon toistoja. Ehkä se on opittu mallista, ehkä se on joskus suojannut joltain ulkoiselta tekijältä. Pelkäät vihaista isääsi, jota opit miellyttämään,koska et vahingossakaan halua suututtaa häntä? Tai ehkä äiti juo liikaa, ja yrität tehdä kaikkesi, että hän tykkäisi sinusta kännissä?

Kaikilla on varmasti jossain määrin halu miellyttää muita. Haluamme, että muut tykkäävät meistä, olemmehan me kuitenkin laumaeläimiä. Emme voi hyvin ilman muita ja jokainen tarvitsee ympärilleen rakastavia ihmisiä, jotka tykkäävät heistä. Mielestäni yksinäisyys voi lisätä riskiä esimerkiksi masennukseen, huonoon itsetuntoon ja huonommuuden tunteeseen. Se voi johtaa liialliseen miellyttämiseen, haluun kuulua joukkoon. Oli syy liialliseen miellyttämiseen mikä tahansa, siitä voi myös oppia pois (siinä missä olemme myös oppineet miellyttämään liikaa). Se vain vaatii rutkasti aikaa, toistoa ja harjoittelua. Myötätuntoa ja epäonnistumisen sallimista ja sietämistä. mikään ei tapahdu hetkessä. Ehkä tilalle täytyy opetella uusi, parempi tapa. Aivan kuten tupakointi, se on vaikea lopettaa, jos tilalle ei keksi mitään muuta -nikotiinia, uutta harrastusta tai jotain muuta asiaa tehtäväksi tupakan himon iskiessä. Mikä toimii kenellekin.

Kaikki uuden opettelu vaatii harjoittelua ja lukuisia toistoja (tai edes 15-30 päivää, muutama minuuttu päivässä). Mikään ei tapahdu aivan itsestään, niin kuin olen joskus kuvitellut käyvän. Olen kuvitellut asioiden vain tupsahtelevan eteeni noin vain, eikä mun tarvii tehdä asian eteen mitään.

Ei ole hyödyllistä lukea, jos ei jaksa harjoitella lukemaansa käytännössä hieman pidempään kuin kaksi päivää. Ei ole järkeä kuunnella viisaita self help ohjeita, jos ei ole valmis kokeilemaan niitä käytännössä. Ja sitä paitsi, kaikki ohjeet eivät päde kaikkien maailman ihmisten tilanteeseen. On taitolaji löytää omaan elämäänsä ja omaan itseensä pätevät ohjeet. Mikä sopii juuri minulle?