Onko sinulle joskus sanottu, että olet huono jossain kouluaineessa, esimerkiksi matikassa tai liikuunnassa? Oletko uskonut aikuisia ja lakannut edes yrittämästä? Miksi uskot asian edelleen, tyydyt osaasi?

Itselläni on aina ollut uskomus siitä, etten ole yhtään hyvä matikassa. Kunnes sitten menin opiskelemaan itseni lähihoitajaksi ja eteeni tupsahti suuri kasa lääkelaskuja. Olin aivan kauhuissani ja paniikissa jo ajattelin, etten tule koskaan selviämään tästä! Ajattelin heti, että valmistumiseni jää nyt kiinni tästä yhdestä lääkelaskun -kokeesta, josta en tule ikinä pääsemään kunnialla läpi. Mutta yllättäen, pian en enää jäänytkään oman itsesäälini uhriksi (kuten yleensä), vaan ilmoitin itseni koulun tukipajaan. Siellä me sitten muutaman luokkalaiseni kanssa harjoittelimme niitä lääkelaskuja yhdessä. Harjoittelin myös paljon omalla ajallani yksin. Katselin youtubesta ohjeita. Ja niin vain opin ja pääsin tentin ensi yrittämällä läpi!Tarinan opetus on tämä:  Kaikki ajatuksesi tai uskomuksesi eivät ole aina totta. Harjoittelu on kaiken A ja O. Harva on luonnonlahjakkuus aivan itsestään (vaikka joku nero  ehkä onkin). Myös ne toistot ovat tärkeitä. Lapsi ei opi kävelemään itsestään, miksi sinäkään osaisit heti jotain aivan uutta? Lapsi on sinnikäs, lapsi ei luovuta. Tämän taidon voimme oppia lapsilta: Periksiantamattomuus. Opettelen niin kauan, että osaan! Mielenkiinto uuden opetteluun on tärkeää.

Hyväksy ne asiat mitä ei voi muuttaa. Muuta rohkeasti niitä asioita, joita voit. Anna minulle viisautta erottaa nämä asiat toisistaan. (Meditaatioharjoitus, Oskari Salmi, SoundCloud)

Älä usko aikuisia, jotka sanovat ettet osaa. Et tietenkään osaa mitään sellaista, mitä et ole koskaan ennen tehnyt. Mutta totta kai voit oppia, jos harjoittelet. Sen takia siellä koulussakin ollaan. Sen takia harrastuksissa on harjoituksia. Sen takia uudessa työssä väsyy alussa nopeammin, koska kaikki on vielä niin uutta.

Minulle on myös annettu lapsena ujon leima. Ja kuten jo aikaisemmin todettua: On totta, että olen ujo. Mutta lapsena päähäni on iskostunut ajatus siitä, että se olisi huono asia olla ujo. Ettei mun kannata edes yrittää, koska lämpenen uusille asioille ja ihmisille muita hitaammin. Olen aina hävennyt omaa ujouttani. Se on uskomus, jonka olen uskonut muiden suusta, enkä ole tuon uskomuksen takia uskaltanut edes yrittää. Olen vain uskonut sokeasti muita, kyseenalaistamatta koskaan mitään. Onko tämä nyt oikeasti aivan totta? Ei se tee minusta yhtään sen huonompaa, vaikka yhteiskunta arvottaisikin tietynlaisia piirteitä parempina kuin toisia.

Minkälaisia  ajatuksia sinulle on syötetty lapsena? Minkälaisia uskomuksia olet uskonut tai ajatellut itsestäsi? Voimme ajatella vain yhtä asiaa kerrallaan, voisimmeko siis korvata sen huonon ajatuksen tai uskomuksen itsestämme jollain paremmalla? Voisinko ajatella oppivani ja harjoittelevani, sen sijaan, että ajattelisin vain olevani huono jossain asiassa?

Voisiko oma uskomus olla myös valinta? Mihin sinä haluat uskoa? Jatkossa mä ainakin haluan uskoa olevani hyvä tyyppi omana itsenä (enkä uskoa ujouden olevan huono asia). Uskon myös saavani itsetuntemusta ja varmuutta paljon lisää. Uskon olevani kaiken rakkauden arvoinen. Uskon vielä kirjoittavani hyvin!

(Idea postaukseeni löytyi erään Sami Minkkinen verkkokurssilta, ” luo unelmiesi elämä”!)

Sinä olet hyvä juuri sellaisena kuin olet! Olet täydellinen oma itsesi. Juuri noin, juuri nyt. Älä ikinä yritä väkisin muuttua toisenlaiseksi, sellaiseksi kuin oletat muiden haluavan sinun olevan. Älä  muutu muiden muottiin sopivaksi, jos et sitä itse aivan oikeasti halua. Vaikka muut sanoisivat mitä, sun ei ole pakko uskoa. Aina itsensä kehittäminen ei ole hyvästä, jos sen tarkoitus on vain hakea hyväksyntää muilta. Suurinta muutosta voi olla myös rakastaa itseään juuri näin, juuri nyt. Kaikki muu on vain plussaa, mutta muutos ei tuo rakkautta. Rakkaus on jo, kaiken aikaa sinussa. Sinä olet rakkaus. Kuljet aivan omia pitkospuitasi pitkin eteenpäin, ne eivät kuulu muille!

Ja ajatella, vain omana itsenäsi löydät juuri oikeat ihmiset ympärillesi! Mikään muutos ei tuo ihmisiä ympärillesi. Olet juuri täydellinen tuollaisenaan, virheinesi ja vahvuuksinesi.

Millä tavalla sinä olet yrittänyt muuttaa itseäsi, jotta saisit hyväksyntää muilta? Minä olen aina ajatellut olevani vääränlainen, koska olen ujo introvertti. Se on saanut minut muuttamaan itseäni vähemmän ujoksi ekstrovertiksi ja puheliaaksi suupaltiksi, vaikka en todellakaan ole sellainen. Lopputulos oli kuitenkin varsin onnistunut: Epäonnistuin täysin. Jouduin myöntämään, etten minä tästä mihinkään muutu. Joudun edelleen opettelemaan itseni hyväksymistä omana itsenäni. Mä saan ja mun pitää olla ujo introvertti, ja voin olla ylpeä itsestäni juuri sen vuoksi! Ja kas kummaa, elämääni on tullut juuri oikeita ihmisiä, jotka tykkäävät musta juuri näin.

Kunhan sinä mahdut omaan, itse määriteltyyn muottiisi, se riittää! Mutta tiedätkö aivan oikeasti millainen sinun muottisi oikein on? Jos et tiedä millainen olet tai millainen haluat olla, pohdi sitä nyt pieni hetki. Hyväksy vahvuutesi ja heikkoutesi kaikki tärkeänä osana itseäsi. Ole itsellesi myötätuntoinen, niin kuin olisit pienelle lapselle.

Älä vertaile itseäsi muihin, koska et ole samanlainen kuin kaikki muut. Sinä olet juuri sinä, sinulla on vain ja ainoastaan sinun kokemuksesi, sinun taustasi ja sinun perheesi. Sinulla on vain sinun luonteesi, persoonasi, tempperamenttisi ja ulkonäkösi. Kenelläkään muulla ei ole ollut samanlaista elämää kuin sinulla,heidän perheensä ja kokemuksensa ovat täysin erilaisia ja päivastaisia kuin sinun. He elävät elämäänsä täysin eri luonteisina ja näköisinä ihmisinä kaikki. Mitä järkeä siis vertailla, koska ette voi kuitenkaan päästä koskaan samaan pisteeseen, samanlaiseen elämään kukaan? Sun ei ole pakko uskoa ulkoisia ihanteita, mielestäni ne ovat liian hyvin suppeat ihanteet.

Olet täysin uniikki, ei ole toista samanlaista koskaan. Arvosta sitä. Ole ylpeä siitä. Ole myötätuntoinen itsellesi. Rakasta. Muista omat yksilliset pitkospuusi, kävele niitä pitkin tukevasti ja ylpeänä eteenpäin.