Tavallinen elämä: Pelottavat ihanat unelmat
Noin viikko sitten eräs ihana Anna,https://www.lily.fi/blogit/valivuonna/tavallinen-uusi-trendi/, otti minuun yhteyttä instagramissa ja ehdotti yhteistyötä blogin saralla. Tavoitteena meillä on kirjoittaa elämästä juuri sellaisena kuin se on, ja vähentää sitä somen aiheuttamaa täydellisyyden tavoittelua. Olemme riittäviä, aivan kaikki. Liian usein me näemme muilta vain ne parhaat hetket ja parhaat otokset. Se voi aiheuttaa meissä helposti kateutta siitä, ettei oma elämä ole lähellekään yhtä täydellistä ja hauskaa kuin noilla muilla. Heidän elämänsä ei kuitenkaan ole yhtään sen ihmeepää kuin meilläkään, vaan aivan samanlaista. Emme vain näe aina kaikkea, kuten vaikka sitä tavallista ja ”tylsää” arkea. Siivoamista, kokkaamista, raivoavia lapsia tai aikuisten välistä kinaa. Tai toisen omaa pahaa mieltä.
Elämään kuuluu myös ne ikävät hetket ja tunteet kaikessa ”rumuudessaankin”. Ja nyt meillä tavallisilla ihmisillä on tavoitteena tehdä tästä meidän tavallisesta elämästä aivan tavallisia postauksia! Tehdä näkyväksi se, ettei elämä ole aina niin ruusuista, kuin mitä some liian usein antaa usein ymmärtää! Sekin on täysin ookoo.
Minulla on suuri kunnia hypätä haasteeseen mukaan! Haasteeseen, joka pelottaa ihan hiirveästi… Ensimmäinen ajatus tähän lähtiessäni oli innostus, totta kai lähden mukaan! Mutta samalla takaraivooni hiipi hiljalleen myös pelko. Vertailen itseäni liikaa muihin, parempiin kirjoittajiin. Entä jos en osaa, enkä keksi mitään järkevää sanottavaa tavallisesta elämästäni? Pohdin myös sitä, mitä kävisi jos uudet haaveeni kirjoittajana toteutuisi? Olenko valmis siihen, että elämä tuo mukanaan jotain hyvää? Entä, kestänkö epäonnistumisia?
Eikö asiat tapahdukaan ”sitten joskus”, eli ei koskaan? Mutta jos en edes yritä juuri nyt, olenko valmis sitten myöhemminkään? Ja entä sitten jos epäonnistun, mitä sekään haittaa? Ainakin yritin ja näin mikä ei toimi. Voin kirjoittaa siitäkin! Sitten voin kokeilla jotain muuta, eikä tarvitse katua myöhemmin sitä, ettei edes yrittänyt. Epäonnistuminenkin kuuluu elämään ja siitä voi oppia!
En ole mielestäni vielä tarpeeksi hyvä ja lahjakas monessakaan. En ole kaunis tai yhtä mukava kuin nuo muut. Luen kateellisena muiden täydellisiä kirjoituksia, joissa on täydellisiä kuvia. Minä ole vain… Tällainen. Vertailen liikaa omia taitojani muihin. Mutta samalla mulla on kova halu tehdä somesta vähemmän ”täydellinen”. Ihmiset vertailevat itseään liikaa muihin, muiden täydellisiin kuviin tai mihin vain täydellisiin juttuihin. Me emme muka ole tarpeeksi täydellisiä, kauniita, lahjakkaita tai mitä lie. Vaikka olemmekin. Mielestäni olemme kaikki täydellisiä elämän epätäydellisessä pyörteessä. Epätäydellisyyttä, inhimillisyyttä ja normaalia elämää tulee tehdä enemmän näkyväksi!
Olen antanut pelon hidastaa itseäni liikaa. Se on estänyt mua tekemästä asioita mitä haluaisin. En ole aikaisemmin esimerkiksi uskaltanut puhua kiinnostaville ihmisille joihin haluaisin ystävystyä, enkä ole uskaltanut mennä tapahtumiin, joihin olisi kiva mennä. En ole matkustanut läheskään niin paljon kuin haaveilen. En ole tavoitellut työpaikkoja, joista haaveilen, koska en uskalla, enkä todellakaan usko pärjääväni missään kovin vaativassa työssä. En uskalla haaveilla kirjoittajan ammatista, koska en aivan tosissani usko pärjääväni. Oma pelko, omat ajatukset, uskomukset itsestä ja omista taidoistani pilaavat ja rajoittavat elämääni paljon.
Nyt on mun aika ottaa riski, hypätä kyytiin mukaan ja katsoa mihin rahkeeni riittävät. Jos ne eivät riitä vielä, harjoittelen. Kokeile, älä kadu.Älä lannistu virheistä. Tee, näe,koe, haaveile ja epäonnistu. Äläkä turhaan anna pelkojesi estää sinua toteuttamasta haaveitasi! Kirjoita onnistumisista ja epäonnistumisista. Tavallisesta elämästä.
Hajotan mun kivikovat lukkoni pieni murunen kerrallaan. Opettelen elämään tätä mun tavallista elämääni kaikkien tunteiden vallassa. Tästä se jatkuu vahvempana kuin hetki sitten, elämän sanoittaminen sen kaikkine väreineen ja tavallisuuksineen. Ensi viikolla saatte kuulla tavallisesta elämästäni taas lisää. Kiitos kun luit. :)
”Kel mikä tahansa on, sen hän näyttäköön juuri sellaisenaan! Onni tai epäonni, kumpi vain.”