Tavallinen -Itsekritiikki ja itsensä vertailu muihin. Plääh.
Viime aikoina mulla on ollut taas tosi paha itsekritiikki itseäni kohtaan. Vihaan sitä miltä näytän, vihaan omaa vartaloa ja ihon epäpuhtauksia. Vihaan hiuksiani, koska ne ovat ohuet, eivätkä kasva. Vihaan sitä kuinka nuorelta näytän ja kuinka pienet rinnat mulla on. En ole pitkä vaan noin 30cm lyhyempi kuin kaikki. En ole naisellisen muotoinen, enkä yhtään niin kaunis kuin nuo muut seksikkäät naiset, jotka kävelevät kadulla kiusaamassa minun kateellisia silmiäni…. Eikä se ole heidän vikansa, ei ole rikos näyttää hyvältä. Päinvastoin: jos on kaunis, sitä saa esitellä. Suomalainen kulttuuri on ärsyttävä, jos kauniita naisia vähätellään. ”Kauniit on tyhmiä”. Tai että ei muka saisi pukeutua paljastavasti tms. Mutta olen silti kateellinen heille, koska haluaisin itsekin… Jos viha kuulostaa liian vahvalta, sanotaanko vain etten aina tykkää kaikesta itsessäni. Mutta niinhän me kaikki joskus?
Vaikka kuinka yritän hyväksyä negatiivisen ajatuksen ja ajatella myös hyviä asioita, niin tuntuu etten onnistu siltikään. Huonot ajatukset vaan lisää huonoja ajatuksia, huonojen ajatusten loputon kierre… Plääh. ”Vihaan” (siis en vihaa kävellä hänen kanssaan, vaan vihaan omia ajatuksiani. Hän on edelleen ihana) kävellä kadulla poikaystäväni kanssa ja nähdä paljon itseäni kauniimpia ihmisiä, kun olen itse vain tällainen… Tavallinen. En voi koskaan näyttää heidän laiseltaan ja se saa voimaan pahoin. Ja järjellä luotan luotan kyllä poikaystävääni edelleen ja tiedän, ettei hän tekisi ikinä mitään. Tää on vaan mun omassa päässäni, mää vihaan omaa ulkomuotoani. Vertailu ei ole hyvästä, vaikka kaikkihan me sitä tehdään? Se kuuluu kai tähän ihmisluontoon? Mutta voisiko vähempikin riittää? Voisiko itsensä lyttääminen riittää, mä nyt tulen aina olemaan tällainen, koko lopun ikääni. Ja en mä nyt niin kamalan ruma ole. Kai.
Tämä on kamalan raskasta, en jaksa enää. Tulkaa joku jo hakemaan nämä mun ikävät ajatukseni pois! Ja tuokaa tilalle jotain positiivista, kiitos. Tämä keho on minun omani, aina sinne hamaan hautaan saakka. Siispä ei auta muu, kuin tulla sen kaa toimeen. Rakastaa sitä kaikkea mitä minulla on, myös niitä virheitä joista en niin tykkää. Kaikissa meissä on jotain mistä emme tykkää itsessämme, vai olenko aivan väärässä?
Millä tavalla te muut vertailette? Mistä sä et pidä ja miten olet olet oppinut rakastamaan itseäsi virheinesi päivinesi?
Ja kai voin olla kaunis, vaikken mahtuisikaan johonkin tietynlaiseen muottiin, jota yleisesti ihastellaan. Hittoon mokomat muotit, voin luoda itse oman, haluamani muotin! Kaikissa on jotain kaunista, enkä pidä tietynlaisia naisia kauniina. Pidän monenlaisia naisia kauniina, ikään ja kokoon katsomatta (kadehdin monia, myös hyvällä)!
