Ihana, ärsyttävä luovuus
Kaksivuotiaani on hämmästyttänyt minua tänä keväänä eräällä pysäyttävällä lausahduksella: ”Se on vähän ärsyttävää.” Läheskään aina en ole saanut kiinni siitä, mikä pojan mielestä on oikeastaan ollut ärsyttävää, tai onko hän oikeastaan edes sisäistänyt sanan merkityksen. Pysäyttävää on ollut tajuta, että hän on oppinut sen kotonaan – keneltä muultakaan kuin minulta itseltäni. Tuskin ainakaan isältään, joka […]