Tag: luovuus

Kaksivuotiaani on hämmästyttänyt minua tänä keväänä eräällä pysäyttävällä lausahduksella: ”Se on vähän ärsyttävää.” Läheskään aina en ole saanut kiinni siitä, mikä pojan mielestä on oikeastaan ollut ärsyttävää, tai onko hän oikeastaan edes sisäistänyt sanan merkityksen. Pysäyttävää on ollut tajuta, että hän on oppinut sen kotonaan – keneltä muultakaan kuin minulta itseltäni. Tuskin ainakaan isältään, joka […]

Sinä päivänä olin puolisokea. Vaunut poukkoilivat lumikinoksissa. Maskin ja paukkupakkasen yhdistelmä huurusti silmälasit alta aikayksikön niin sisällä kuin ulkona. Ilman laseja en nähnyt yhtään paremmin. Päiväkodin eteisessä lasit tipahtelivat nenältäni, kun riisuin kyyneleistä lasta, joka olisi halunnut minun jäävän tanssimaan pakkasukkotanssia jumppasaliin. Se olisikin ollut mukavampi vaihtoehto kuin jatkaa kompurointia kohti työhuonetta. Kun seuraavan kerran […]

Tässä iässä se yllättää aina – niin nytkin. Kun lumi viimein saapui, pihaan ilmestyi yllättäen erään 33-vuotiaan äidin kokoinen kömpelö lumienkeli. Pikkumies katsoi touhujani hetken suu pyöreänä ja purskahti sitten nauruun. Mikä äidille nyt tuli? Lumen tulon jälkeen otsikoissa päivitellään: ”Lumi yllätti autoilijat”. Tällä kertaa otsikko olisi voinut olla: ”Leikki yllätti murehtijan.” Niin siinä kävi, […]

Tiedätkö sen tunteen? On kuin joku olisi kietonut ympärillesi tahmean verkon. Mitä päättäväisemmin yrität vapautua, sitä tiukemmin sotkeudut. Kuitenkin yrität, jatkat rimpuilua, suoriudut, selviät. Minuutit, tunnit ja päivät sekoittuvat takkuiseksi vyyhdiksi, jonka seasta et enää erota yksityiskohtia, et herkkiä sävyjä. Kummallista kyllä, saatat jopa tottua elämään hämähäkinseitissä. Saatat unohtaa, miltä tuntuikaan liikkua, olla kokonainen. Mutta lopulta, lopen […]