Syntymäpäivä

 

19.12 on erityinen päivä, koska se on mun syntymäpäivä. Rakastan juhlia syntymäpäivääni (ja ylipäätään syntymäpäiviä!). Lapsena se oli jännää, sai järjestää synttärit kavereille, sai lahjoja, kerrankin sain odottamani Barbien, ja näin siitä jo monta kertaa unia ennen varsinaista h-hetkeä.

Nyt en odota päivää lahjojen ansiosta, mutta on ihanaa että ystävät ja perhe lähettävät onnitteluja ja huomioivat. Kenestä ei olisi kiva tuntea että toiset välittävät?

Pahin ikäkrisini oli ennen kun täytin 25 vuotta. En tiedä miten koko tilanne pääsi syntymään, mutta sillä hetkellä se tuntui kamalalta virstaanpylväältä. Puolessa välissä kolmeakymmentä. Lietsoin tietenkin itseäni miettimällä mitä kaikkea en ole saavuttanut, mietin mitä joku toinen iässäni on saavuttanut jne. Kipuilin kriisin ja sen jälkeen niitä ei oikeastaan ole tullut.

 

Ajatusmaailmani on muuttunut tuosta kriisistä paljon. Olen ennenkin kirjoittanut siitä miten en koe että jokin numero, ikä, määrittää ihmistä. Joku voi olla hyvinkin ”vanha sielu”, kypsä nuorena, ikinuori tai lapsellinen riippumatta fysiologisesta iästä. Mä en mieti ikää, mä mietin sitä miten olen kehittynyt ihmisenä, miten henkinen kasvuni menee, miten pysyn terveenä, miten voin edistää toimintakykyäni niin että elän mahdollisimman pitkään laadukasta elämää.

Idolini on Iris Apfel joka lähestyy sataa vuotta kovaa vauhtia, ja nauttii muodista ja punaisesta huulipunasta edelleen. En usko että hänen suusta kuuluu lausetta ”ei sitä enää tässä iässä”. Eikä kuulu minunkaan. Näin juuri aamulla lehtijutun jossa 102-vuotias nainen oli hypännyt laskuvarjohyppy, ja mietin että siis vau! Tuossa on sitä tavoitetta vanhemmalle iälle. 

Mä en suostu ikinä asettumaan niihin muotteihin joita naisille tarjotaan tietyissä ikäryhmissä. Olen paljon enemmän kuin numeroita, ja siksi jokainen syntymäpäivä on ihana syy juhlia elää, kokemuksia ja viisautta jota on taas kertynyt vuoden verran lisää.