Joskus ei vaan jaksa

Olen kirjoittanut blogia viime viikkoina harvakseltaan. En ole myöskään postannut blogin someen. Olen kyllä aloittanut, ja sitten jättänyt homman kesken. Mietin että miksi postaisin tätä, tai onko tuossakaan nyt mitään järkeä. Alussa blogasin ja postasin kuten kuvittelin, että pitää menestyäkseen siinä, mutta melko nopeasti tajusin, että haluan blogata aidosti ja oman näköisesti.

Olen ollut hieman väsynyt ja surumielinen, ja jaksaminen on ollut vähän niin ja näin. Olen käyttänyt energiani niihin asioihin jotka ovat tuntuneet tärkeimmiltä, ja ladannut voimia keväisestä puutarhasta, joka tuo aina iloa. Keskittynyt niihin pieniin ja suurin kiitollisuuden hetkiin arjessa.

Tuntuu, että moni ihminen on kertonut minulle tuntojaan, mutta harva on pysähtynyt näkemään ihmisen siellä kuuntelijan roolin takana.

Tuntuu myös, että some ja blogialusta vaativat sellaista energiaa, jota minulla ei ole. En jaksa jatkuvaa kilpailua näkyvyydestä. Keksiä nasevia otsikoita jutuille, tarjota lisäarvoa, opastaa ja niin, kilpailla. Somessa näkyvyyttä saa kohauttaminen, tunteiden herättäminen, paljastelu, ei siellä kiinnosta tasapaino tai lempeys. Sanoilla kikkailu ja kisailu siitä joka sutkauttaa jotain nokkelinta  tai vakuuttaa muut sarkasmillaan on kyllästyttävää. Kaipaan aitoja keskusteluja, sellaista ihan tavallista ajatustenvaihtoa.

Olen ottanut paljon valokuvia, mutta en ole jakanut niitäkään. Mihin jakaisin tavallisen naamakuvan jossa ei ole huulet trendikkäästi aseteltuna. Tavallisen naaman jossa näkyy arki, eikä sitä ole pistoshoidoin pehmennetty.

En jaksa sitä, että pitäisi tehdä videoita, tai olla haistelemassa ”trendejä” joiden mukaan sisältöä pitää luoda. Optimoida tekstejä koska somealustoja käytetään kuten hakukoneita, ja hashtagit eivät enää toimi. En halua temppuilla kameran edessä testiin saamieni tuotteiden kanssa kuvaamassa get ready with me -videoita. Haluan testailla niitä rauhassa, ja kertoa niistä muille jos ne osoittautuvat toimiviksi.

Kokonaan oma lukunsa on se, että olipa aihe mikä hyvänsä, ihmiset riitelevät, pahastuvat, moittivat ja vääntävät siitä.

Niinpä olen ollut hiljaa, juonut teetä ja rakastanut perhettäni. Nauttinut ensimmäisistä avautuvista unikoista puutarhassani. Todennut että teen edelleen sitä mistä nautin, lempeydellä ja omalla tyylilläni, hitaasti ja auringon paisteen priorisoiden.