Kaksi polkua hyvään elämään

1D1F960E-8C40-44C5-B882-D6840195F015.jpeg5D15C18F-A15F-44F2-BAE3-32BADCCD6902.jpeg

Hankin lyhyen ajan sisällä kaksi täysin erilaista kirjaa: Paths to happiness: 50 Ways to Add Joy to Your Life Every Day ja Kuinka olla piittaamatta p*skaakaan. Kun tajusin miten vastakohtaiset kirjat olin hankkinut, alkoi naurattaa, tässä taas self-help tuuliviiri vauhdissa…polut onneen ja hylkää koko ajatus onnen tavoittelusta…kirjat eivät vaan loppujen lopuksi ole niin erilaiset.

Paths to happiness on positiivisen psykologian asiantuntijan Edward Hoffmanin kirjoittama maanläheinen, kiva kirja jossa on jokaiselle helppoja ja toteutettavissa oleva polkuja onnellisempaan elämään. Keinoja joilla voi omaa päivittäistä hyvää oloaan lisätä. Kirjaa voi lueskella vaikka iltaisin kappale kerrallaan. Kukapa voisi kiistää etteikö lemmikit, luonto tai toisten auttaminen lisäisivät hyvän olon tunnetta.

Mark Mansonin Kuinka olla piittaamatta paskaakaan sen sijaan vaatii enemmän aikaa, ajatusta ja pureskelua. Kirjan esittelyssä sanotaan näin ”Meille on aivan liian pitkään tuputettu ajatusta siitä, että positiivisuus on avain onnellisuuteen, mielenrauhaan ja rikkauteen. Paskat! Nyt käsi sydämelle: useimmat jutut maailmassa ja omassa elämässämme ovat päin hemmettiä.” Kirja lähtee liikkeelle täysin eri kulmasta kun monet hyvinvointioppaat. Et ole spesiaali, pelkästään kivojen mantrojen avulla kaikki hulluimmatkin unelmasi eivät toteudu, elämä on usein surkeaa, hyväksy se. On mielenkiintoista tarkastella omia reaktiota tekstiin, ja siinä piilee tämän kirjan nerous. Kaikesta ei tehdä ihanaa ja aurinkoista, vaan lukijaa kylkitaklaillaan kaukalon reunaan. Kunnes päästään kohtaan, jossa kaikki kirkastuu. Kaikki ei ole tärkeää, kaikella ei ole merkitystä, joten keskity siihen mikä sinulle on oikeasti merkityksellistä. Sinun ei todella tarvitse piitata paskaakaan, paitsi niistä asioista jotka ovat tärkeitä.

Omaa käytöstä tarkastellessa tuntuu, että välillä lähtee helposti harhailemaan melko merkityksettömien asioiden parissa. Tästä luonnollisesti seuraa se, että niille merkityksellisille asioille jää vähemmän aikaa ja huomiota. Tämä puolestaan heijastuu tyytymättömyytenä ja ehkä jopa epäonnistumisena. Kysymys ”onko tällä merkitystä viiden vuoden päästä?” on hyvinkin olennainen kysymys useassa tilanteessa. Se auttaa laittamaan asian perspektiiviin ja arvottamaan ajan jota siihen kannattaa käyttää. Tämän kirjan jälkeen on mielessäni ollut usein lause ”tulet hyväksi siinä mitä teet paljon”. Niinhän se on. Mitä siis kannattaa tehdä paljon?

Kommentit (3)
  1. Kumpikin kirja on kyllä lukemisen arvoinen :)!

  2. Hyvin mielenkiintoisen oloiset kirjat! 🙂 Itsellä myös niin paha tapa käyttää liikaa aikaa vääriin asioihin!

    1. Kumpikin kirja on kyllä lukemisen arvoinen :)!

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *