Kuka mä olen?

Muutama viikko sitten, jaoin Instagramin Storyssä titteleistä kertovan sitaatin, jossa todettiin että älä aina määritä itseäsi työtittelin kautta, tai jotakin tänne päin. Lisäsin siihen omat mietteeni siitä, että en koskaan määritä itseäni työn ta työtittelin kautta. En tiedä miksi, mutta niin  se vaan on. Tästä kumpusi hyvin mielenkiintoinen keskustelu yhden tutun kanssa. Hän totesi samaa, ja mietimme, miten tylsää on, että usein ihmiset kertovat, tai heitä pyydetään kertomaan ikä, ammatti ja asuinpaikka. Ja kertooko se ihmisestä loppujen lopuksi mitään? I don’t think so. 

En ole pitkään aikaan esitellyt itseäni lukijoille, ja tiedän että teitä on tullut matkan varrella lisää. Siksipä halusin esitellä itseni välillä uudelleen. Ja ei, me emme aloita työstä, iästä tai asuinpaikasta.

Minä olen Marika. Rakastan miljoonia asioita, kuten kauneutta kaikissa muodoissaan, elokuvia, musiikkia, koiria, ruokaa, kesää, tanssia. Jäätelöä. Elämää.

Olen kasvissyöjä, olen ollut todella nuoresta asti. Menetin täysin haluni syödä lihaa, kun ymmärsin mitä kärsimystä se tuottaa eläimille. En halua olla osa sitä kuviota. Eläinten oikeudet ovat mulle muutenkin tärkeitä, ja ne herkistävät usein. On vaikea hyväksyä, että ihmiset voivat olla niin julmia avuttomille luontokappaleille.

Olen dog mum. Koirat eivät ole minulle minkään korvike, vaan ihanin ja selittämättömin asia elämässäni. Ilon ja onnen lähde.

Saatan vaikuttaa joskus ulospäin kovinkin ujolta tai rauhalliselta, mutta vapautuneimmillani läheisten seurassa olen hassuttelija ja hölmöilijä. Minulla on useita ”signature tansseja” sekä ”jinglejä” joita laulan meidän koirille.

Nauran paljon. Uskon siihen, että jokainen meistä voisi ajatella enemmän muita, ja hieman vähemmän itseään. Maailmasta tulisi heti parempi paikka.

Olen ymmärtäväinen ja lojaali ystävä. Joskus olen todennut, että näitä ominaisuuksia on helppo käyttää hyväkseen, ja silloin vetäydyn kuoreeni.

Olen joogatyttö. Innostuin joogasta nähtyäni ensimmäisen Lara Croft-leffan. Rakastan ja vihaan joogaa. Välillä se on vanha ystävä, jonka pariin voi aina palata, välillä pidemmän tauon jälkeen tuskastun siihen etten etene lajissa tarpeeksi.

Josta tulikin mieleen,  että olen hirveän kärsimätön välillä. Piirre, jota joudun luultavasti kehittämään itsessäni ikuisesti.

Olen saanut bloggaamisesta enemmän iloa, kuin olisin ikinä osannut kuvitella. Olen oppinut paljon niin monesta asiasta. Kirjoitan siksi, että voisin kertoa löytämistäni hyvistä jutuista muillekin. Uskon, että hyvä kannattaa laittaa kiertämään. Aloitin blogin lähes kolme vuotta sitten, ja silloin olin keskittynyt tekemään luonnonkosmetiikkablogia. Hyvin nopeasti huomasin, että haluan kirjoittaa muustakin. Kolmessa vuodessa ehtii kehittyä paljon, ja yhä enemmän huomaan, että haluan kirjoittaa hyvinvoinnista, ja myös sisäisen kauneuden merkityksestä.

Uskon, että olen parhaimmillani kesäiltoina, hiukset sekaisella nutturalla, farkkushortseissa, koirieni ja puolisoni kanssa rannalla. Nautin myös hetkistä kun saan laittautua oikein viimeisen päälle. Puhumattakaan illoista kun saan heittää päälle verkkarit ja collegen saunan jälkeen.

Uskon, että vastakohdat ja säröt tekevät ihmisestä kiinnostavan.

Kommentit (3)
  1. Ihana kuvaus sinusta <3

  2. Sä olet niin ihana ihminen. <3 Paljon tuli uusia asioita vaikka oonkin lukenut blogiasi pitkään! 🙂

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *