Let love rule

IMG_4947.JPG

Viime päivinä on ollut vaikea välttyä keskustelusta saako lapsia viedä ravintolaan, ja minkälaista on hyvä vanhemmuus. Ja samantyylisiä keskusteluja käydään aiheesta kun aiheesta.

Kuuntelin jälleen yhtä tätä aihetta sivuavaa keskustelua ”miten vaikeaa se nyt voi olla…”, ”kyllä sen pitäisi…”,  ”ei sen pitäisi siinä vaiheessa…”, ”miksei se vaan..”. Aina on kymmenen sivullista jotka tietää paremmin miten joku tilanne pitäisi hoitaa. Ja joku perään kertomassa että hei, et sä näin voi ajatella, vaan sun pitäisi ajatella näin, niin kun minäkin. Että eihän tuollaisesta ajattelutavasta mitään tule.

Iloisesti unohdetaan, että meillä kaikilla on erilainen tausta mitä vasten me asioita peilataan, erilaiset elämäntilanteet, erilaiset arvot. Joku saattaa olla vaikka täysin uupunut tai vaikka saanut elämänsä huonoimmat uutiset tilanteessa, jossa ulkopuoliset ajattelee, että on tuossakin vätys kun ei tiukemmin sano lapselleen ei. Me ei tiedetä mitä joku toinen käy läpi sillä hetkellä elämässään, koska asiat ei näy ulospäin. Silti kovin moni tekee pikaisia arviointeja muutaman minuutin perusteella. Siinä kohtaa voisi pysähtyä miettimään että miten mä haluaisin että muut suhtautuu muhun tuossa tilanteessa, kun kaikki ei todella menekään nappiin. Esimerkiksi koiranpennun tottelevaisuuskoulussa ei kamalasti rohkaissut kun oma, yleensä niin kamalan kiltti pentu, haukkuu kuin hullu ympäriinsä eikä reagoi nameihin, ei mihinkään, ja ne joiden koirat istuu nätisti omistajansa vieressä, katselee meitä kulmien alta.

Vaikeassa tilanteessa voisi olla helpottavampaa antaa toiselle vaikka rohkaiseva hymy paheksuvan tuijotuksen sijasta. Et hei, kyl se siitä, me kaikki ollaan välillä tilanteissa jotka ei mene ihan nappiin.

Se, että me ollaan jotain mieltä asiasta, ei tee siitä ainoaa oikeaa totuutta. Sillä toisella ihmisellä on ihan yhtä suuri oikeus olla olemassa, omine tapoineen ja mielipiteineen.

Maailma tarvitsisi paljon enemmän sitä että me arvostetaan toisiamme perustasolla, erilaisuuksistamme huolimatta. Mielipiteet on mielipiteitä, meillä kaikilla on niitä, ja meillä kaikilla on niihin oikeus.

Rakkautta ja hyväksyntää päivääsi <3!

The world needs much more love and us respecting each other, despite of our differences. Opinions are opinions, we all have them, and we all have the right to have them.

Love and acceptance to your day <3!

Kommentit (6)
  1. Asiaa! Tosi surkea maanantai täällä päässä, mutta teit siitä just vähän paremman 🙂

    1. Kiitos 🙂 <3! Samoin sinä tällä sun kommentilla :)! Ihana kuulla.

  2. Meillä lapset ovat olleet pienestä pitäen ravintoloissa mukana (eihän ne muuten opi koskaan, kuinka ravintolassa käyttäydytään). Olemme tosin sitten valikoineet sen ravintolan, jossa on leikkipaikka ja menneet myös istumaan siihen lähelle.

    Nyt kun lapset ovat isoja ja osaavat käyttäytyä ravintolassa, emme mene lähellekään leikkipaikkoja, vaan annetaan niiden vieressä istua lasten vanhempien, joiden lapset siellä leikkivät.

    Toki maailmaan mahtuu melua ja sotkua, ei tehdä siitä ongelmaa. Toki toivon aina lentokoneessa, että en joutuisi vauva perheen lähelle.. 🙂 Jouduin kerran ja minun sattui sen 2-vuotiaan tytön yhtä mittainen huuto/kirkuminen korviin. Se ääni särkyi korvissa. Minun oli pakko laittaa sormet korvien eteen. Se huuto kesti 40 minuttia, ilman taukoa. Tyttö istui minun edessä. Sitten kone laskeutui. Se oli ihan kauheaa, mutta en valittanut kenellekään siitä, enkä osoittanut mieltäni millään tavalla (paitsi työnsin korviin sormet, mutta se oli pakko, kun sattui korviin)…olkaamme armollisia toisillemme, emme todellakaan itsekään ole parhaimmillamme joka päivä, joka hetki

    Jokainen päivä tarjoaa mahdollisuuden

    istuttaa pieni terho, josta saa

    alkunsa mahtava tammi.

    1. Täysin asiaa joka sana 🙂 <3!

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *