Mun ysärirakkaus
Mun lempivuosikymmen on 90-luku. Rakastan grungetyyliä, supermalleja Cindyä, Karenia ja Stephanieta. Calvin Kleiniä, CK One tuoksua. Drew Barrymoren ysärilookkeja.
Ja musiikkivideoita joita tehtiin ihan eeppisesti! Guns n Rosesin Don’t Cry ja November Rain, George Michaelin Freedom, Aerosmithin videot! Listaa voisi jatkaa loputtomiin.
Aerosmithin Cryin’ videosta olin erityisen wow kun näin sen ekan kerran. Alicia Silverstonen hahmo on ihana. Tämä kolahti jotenkin erityisesti koska tarinassa on girl poweria. Mimmillä on petturipoikaystävä, ja sen sijaan että kaikki päätyisi itkuun ja romahdukseen, tässä on selviytymistarina. Hän lähtee roadtripille, ottaa uuden tatuoinnin peittääkseen vanhan ja napalävistyksen. Eli juttuja joihin vaaditaan rohkeutta. Ja loppu tässä videossa saa mut hymyilemään aina! Tyttö on sillalla, ja petturiex tulee paikalle. Tyttö hyppää. Ja hyppää siis benjihypyn ja näyttää lopuksi keskaria tyypille.
Biisihän ei ole ikinä ollut Aerosmithin parhaita mutta tämä video on piristänyt mua lukemattomia kertoja vuosien varrella.
Oii niitä aikoja kun musiikkivideoissa oli joku stoori! Eikä pelkkää paljasta pintaa ja pyllyn ketkutusta (en sano että kaikissa on, mutta tajunnet pointin). November Rain on kans ihan omia lemppareita, samoin Madonnan Like a Prayer. Bon Jovin Born to Be My Babyssa ei sinällään ole mitenkään erikoinen video, mutta sitä katsellessa tulen aina valtavan hyvälle tuulelle!
Nimenomaan! Se tarina niistä teki mielenkiintoisia, nykyään ne tosiaan on usein sitä hetkutusta ja vaatemainosta.
Born to be my baby saa mutkin aina hyvällä tuulelle :), se on ihana!
Et kai tykkää niistä olkatoppauksista myös? 😀
Jätetään ne sinne 90-luvulle :D!