Olisi niin ihanaa

 

Unelmani on tehdä bloggaamista työkseni. Ideoida, kirjoittaa, kuvata ja suunnitella vapaasti, silloin kun inspiraatio iskee. Sen sijaan että teen sitä silloin kun aika antaa myöten, bussissa työmatkoilla, tai viikonloppuisin kun aikataulu antaa myöden.

Kuvaan viikonloppuisin kaikki blogissa viikonaikana käytetyt käytetyt kuvat, mietin seuraavan viikon julkaisuaikataulun, sekä kirjoitan sitä seuraavan viikon juttuluonnoksia. Viikolla kirjoitan jutut, ideoin asuja ja testailen tuotteita. Keväällä ja kesällä on ihanaa, kun valoa riittää kuvamiseen iltapäivälläkin. Talvella ja syksyllä saa käyttää mielikuvitustaan…

Rakastan tehdä tätä kaikkea, mutta usein tästä seuraa kaksi asiaa: krooninen aikapula, ja turhautuneisuus siihen ettei ehdi tai voida tehdä asioita niin hyvin kun oli ajatellut ja halunnut.

Tarkoituksella karsin kevään ja kesän aikataulua ja jätin itselleni huilipäiviä koska huomasin että olen jatkuvasti väsynyt ja inspiraationi oli hukassa.

Niin moni muukin haaveilee varmasti samasta asiasta, että voisi tehdä juuri sitä mitä rakastaa ja mikä inspiroi.

Mietin myös sitä, että mitä jos en vaan ole tarpeeksi hyvä siihen, että voisin ikinä tehdä tätä työkseni. Jos en vaan ole kiinnostava? Joskus tuntuu että olen ruma ankanpoikanen ihanien ja inspiroivien bloggaajajoutsenten seassa.

Mietin myös että kuinka kauan jaksan tasapainotella aikaa ja energiaa kaiken kanssa. Toisaalta, nautin tästä niin paljon, että en voisi kuvitellakaan luopuvani blogistani.

Onko muilla koskaan samanlaisia mietteitä?

 

I’d love do blogging as my job, not as my hobby. Now I do it when I’ve got some extra time, on the bus on my way to work, and on weekends.

I love to do it, but during spring and summer I have been exhausted. And been thinking a lot about how I schedule things and how should I spend my time.

I also sometimes feel like maybe I’m just not good enough or interesting enough to do this. There are so many gorgeous and talented bloggers out there. Do I got what it takes?