Ihmettelet varmaan että miten Matthew Perryn elämäkerta ja some liittyvät toisiinsa, mutta jatka lukemista niin se selviää. (Toki yksi selvä vastaus on se, että somen sijaan meidän kaikkien kannattaisi lukea enemmän kirjoja.)

Tuntuuko sinusta ikinä siltä, että sosiaalinen media on ottanut liian ison vallan ihmisten elämässä. Tai että ihmisillä on hämärtynyt erilaiset rajat esimerkiksi ihmisten yksityisyyden suhteen somessa. Näitä ajatuksia pyörittelin eräänä iltapäivänä, ja päätin kirjoittaa niistä postauksen.

Tällä kertaa kaikki alkoi siitä, kun Matthew Perry menehtyi. Tuntui kuin koko maailma olisi menettänyt ystävän, ja niin, olisiko kukaan voinut olla enää surullisempi?

Nykyisin olemme niin tottuneet siihen, että kaikesta ilmoitetaan heti somekanavilla. Suhteista, saavutuksista, syntymistä ja niin, myös rakkaiden poismenosta. Parhaimmillaan some tarjoaa mahdollisuuden myötäelää, jakaa iloa ja surua, ja olla osa asioita jotka koskettavat suuresti. Parhaimmillaan.

Tämä tottumus on luonut lieveilmiön, jossa ihmisiltä aletaan jo odottaa kannanottoa asioihin. Kun jotakin tapahtuu, seurataan silmä kovana asianosaisten sometilejä, että koska ja miten asiaan otetaan kantaa. Näin tapahtui nytkin. Muiden Frendien, Courteneyn, Jenniferin, Lisan, Mattin ja Davidin sometilien postauksiin alkoi ilmestyä kommentteja joissa vaaditaan ja painostetaan julkaisemaan päivitys Matthewin poismenosta.

Olin järkyttynyt ja surullinen, ja kommentit tuntuivat vastenmielisiltä ja hyvin tunteettomilta. Kun ihminen kohtaa menetyksen, jota on vaikea käsitellä, ensimmäinen asia mielessä ei ole somepostaus. Sillä ei ole tilanteessa itseasiassa minkäänlaista merkitystä. Somepostaus ei ole mikään välittämisen ja rakastamisen mittari. Näissä kommenteissa alettiin myös kyseenalaistaa nimittäin sitä, että eikö asia merkitse mitään kun siitä ei postata. Mutta kyllä se on aivan päinvastoin.

Tämä ilmiö inhotti itseäni niin paljon, että se mietitytti pitkään. Ymmärrän jollakin tapaa sen, että surun tunteita halutaan jakaa, ja myötäelää. Pitäisi kuitenkin ymmärtää, että siinä missä monelle henkilöt somessa ovat hahmoja joita seurataan viihteen vuoksi, ja osittain uteliaisuudesta, he ovat ihmisiä. Kukaan somessa ei ole toisille velkaa mitään. Ei yhtäkään tykkäystä, kommenttia, ei selityksiä eikä postauksia.

Some on kokoelma sovelluksia. Ne voi poistaa puhelimesta, tai asentaa uudelleen. Mutta niillä on hyvin vähän tekemistä todellisen maailman ja oikeiden tunteiden kanssa.

Tiedättekö, päätin tänä syksynä, että syksy on ihan yhtä hyvä vuodenaika kun kaikki muutkin. Marraskuussa päätin, että marraskuu on ihan hyvä kuukausi.

Kyllä meistä jokainen  näillä leveysasteilla osaa luetella ne miinuspuolet: kylmää, pimeää, märkiä lehtiä ja räntää. Lähes kaikki näistä miinuspuolista ovat myös sellaisia, joihin me ei itse voida vaikuttaa niihin millään tavalla. En ole kuullut vielä yhtäkään tapausta, että aurinko olisi alkanut paistaa kun pimeydestä olisi valittanut tarpeeksi.

Toivottavasti et käsitä väärin, en ole vähettelemässä kenenkään tuntemuksia tai kurjia fiiliksiä, vaan toivottavasti tuomassa siihen apua, tai ainakin uutta näkökulmaa.

Kun negatiivisiin asioihin keskittyy, ne kasvavat. Kun annat näille ajatuksille aikaa ja huomiota, ne valtaavat koko ajan lisää tilaa. En usko mihinkään päälle liimattuun positiivisuuteen, mutta uskon vahvasti siihen, että voimme jossakin määrin päättää mitä ajattelemme, miten ajattelemme ja millä asenteella olemme. Nyt en puhu surusta, tai masennuksesta, niitä ei muutamilla aurinkoisilla mietelauseilla korjata, vaan sellaisesta arjen harmituksesta.

Ja näin päästään otsikkoon: päätin, että marraskuu on ihan kiva kuukausi! (Elämä on liian lyhyt siihen, että odottaisin puolet vuodesta kesää ja valoa.) Mitä jos käyttäisimme hieman siitä energiasta jolla manaamme syksyyn ja talveen liittyviä asioita siihen,että mietimme niitä hyviä asioita.

Kun seuraavan kerran tekee mieli sadatella pimeää tai märkää keliä, tee toisin.

• vaikka sataisi tai tuulisi, ulkoilusta tulee ainakin jälkeen päin aina hyvä olo. En muista yhtäkään kertaa kun olen lähtenyt kävelylle, jota olisin harmitellut jälkeenpäin.
• lämmin tee, kahvi tai kaakao. Onhan se ihanaa käpertyä villasukat jalassa (vaikka sen lenkin jälkeen) juomaan jotakin lämmintä.
• kun ulkona ei tule vietettyä samalla tavalla aikaa kun kesällä, voi keskittyä hyvällä omalla tunnolla erilaisiin asioihin. Lukea kirjoja, katsoa suosikkisarjoja, tehdä juttuja joita kesällä ei malta, tai vaikka opetella kokonaan uusia taitoja.
• ota energiaa väreistä. Syö värikkäitä ruokia, bataattikeitto on ihanan pirteä ja oranssinen, puhumattakaan persimoineista.
• nauti asioista jotka ovat kaudelle ominaisia, syksylle ja talvelle ominaista ovat täyteläiset mausteet ja maut, lämpö, pehmeät materiaalit, kausivalot ja kynttilät. Ota kaikki ilo irti.
• naura. Hassuttele ihmisten kanssa, naura. Ahmi memejä ja hauskoja videoklippejä.

Tässä voi vielä käydä niin, että sinäkin huomaat ettei marraskuu ole yhtään pöllömpi.