Ihana, hankala silmänympärysiho ja sen hoito

Taannoin lupasin kirjoittaa silmänympärysihon hoidosta blogissa. Enkä ehtinyt! Tämä on kuitenkin ollut mielessäni ja nyt mennään aiheeseen pidemmittä puheitta.

Silmänympärysiho on ohut ja herkkä. Monesti myös mainitaan miten silmänympärysihossa näkyy ensimmäiset ikääntymisen merkit. Olen kuitenkin yhä vahvemmin sitä mieltä, että tässä blogissa ei yritetä hinnalla millä hyvänsä pyyhkiä elämisen ja ikääntymisen merkkejä, vaan juhlia elämää.

En suostu enää ostamaan ajatusta ”harakan varpaista” silmäkulmissa, vaan ajattelen viivoja ilon säteinä. On kaunista miten ihmisen persoona näkyy iän myötä kasvoilla.

Ja kauneutta voi myös korostaa pitämällä ihosta hyvää huolta. Kosteutettu, tasapainossa oleva iho on hyvinvoiva eikä esimerkiksi ärsyynny niin helposti.

Oma silmänympärysihon hoitoni alkaa hellävaraisesta puhdistamisesta. Poistan meikit lempeästi, hankaamatta balmilla tai öljypohjaisella putsarilla.

Pidän jääkaapissa kosteuttavia silmänympärysiholle tarkoitettuja lappuja. Jos aamulla tuntuu että kaipaan hieman ekstraa, laitan kosteuttavat ja turvotusta vähentävät laput silmänalusille siksi aikaa kun juon teetä.

Käytän ympärivuoden ohutta seerumipohjaista silmänympärysvoidetta, ja kylmillä keleillä lisään sen päälle paksumman silmänympärysvoiteen.

Illalla pyrin siihen etten juuri syö enkä juo enää seitsemän jälkeen. Joskus kaverini kanssa vitsailimme että edellisen illan sipsipussi on seuraavan aamun silmäpussit…ja kyllähän suolainen ruoka ja nesteet silmänympärysiholla näkyvät.

Muuten pidän silmänympärysihosta huolta lempein ottein, en hankaa enkä hiero silmiä, enkä venyttele ihoa.

Mutta en koskaan murehdi juonteista jotka syntyvät ilosta!

Kauneus Iho

Pienet ilon hetket

Useimmat tuntemani ihmiset ovat erittäin taitavia aikatauluttamaan ja tekemään tehtävälistoja.

Päivät täyttyvät erilaisista askareista ja tehokkuuden maksimoinnista. Eikä tämä ole vierasta itsellenikään.

Usein käy vaan niin, kun suorittaa ja kahlaa läpi tehtävälistoja, elämästä tulee tylsää. Siitä tulee arkipäiväistä, työpäivät tuntuvat kaikki samanlaisilta ja vain odotat viikonloppua.

Viikonloput ovat parasta, mutta jos kaikki hauskuus tapahtuu vain viikonloppuisin, menee aika paljon aikaa hukkaan.

Tajusin tekeväni tätä viikonloppuisin elämistä liian usein: ”sitten lauantaina teen…” tai ”sunnuntaina kokeilen tätä…”, ja halusin muuttaa sen.

Kutsun hauskoja asioita, joita sisällytän arkeen, ”pieniksi ilon hetkiksi”. Skeittipuistoon meneminen lauantaina on mahtavaa, mutta voin mennä sinne myös 20 minuutiksi ennen töitä. Pienenä ilon hetkenäni ennen exceleiden kanssa taistelua. Voin syödä jäätelön ulkona auringossa. Ottaa 5 minuutin nokoset. Lähetellä muutamat hauskat videot ystävän kanssa. Kuunnella yhden luvun äänikirjaa rakkaan kanssa. Vain huvin vuoksi. Sillä on merkitystä.

Hyvinvointi Oma elämä