Sober curious on ollut kasvava ja mielenkiintoinen ilmiö viime vuosina. Yhä useampi uskaltaa kyseenalaistaa suhteensa alkoholiin. Maassa jossa alkoholi kuuluu jokaiseen juhlapyhään, urheilujuhlaan ja merkkihetkeen, on joidenkin mielestä jopa rohkea teko olla selvinpäin.

Suomessa opetellaan yhä niitä sivistyneitä tapoja nauttia alkoholia ja totutellaan siihen, että jotkut valitsevat olla nauttimatta sitä lainkaan. Valitettavan usein edelleen juhlissa sitä joka kaipaa alkoholittomia juomia kummaksutaan. Juomattomuuden syytä saatetaan tivata useampaan otteeseen. Usein on juhlia jossa alkoholittomia vaihtoehtoja ei löydy kun pyytämällä, ja silloinkin ne ovat limsaa tai jäävettä. Vaihtoehtoisia juomia alkoholille tulee kuitenkin markkinoille ilahduttavan nopeaa tahtia ja valikoima monipuolistuu jatkuvasti.

Oma alkoholin käyttöni on vuosien varrella kutistunut nollaan. En ole koskaan erityisemmin välittänyt oluen tai viinin, tai oikeastaan minkään alkoholijuoman mausta. En kaipaa alkoholijuomia mihinkään. En ole tehnyt mitään tietoista päätöstä lopettaa alkoholin käyttöä, tai ole sen suhteen ehdoton. Eikä alholi ole koskaan ollut itselleni ongelma, tai sen käytön kontrollointi. Se ei vaan kiinnosta, eikä tarjoa mitään sellaista mikä kiinnostaisi.

Alkoholi ei myöskään ole mikään harmiton juoma, sillä on lukuisia negatiivisia vaikutuksia sekä ulkoisesti, sisäisesti että henkisesti. Terveyteen liittyvät haitat tulevat hiipien, mutta niiden määrä on laaja, mm. masennus, muistihäiriöt, aivosolujen tuhoutuminen, kohonnut rintasyöpäriski, sydän- ja verisuonisairaudet. En siis keksi mitään hyvää syytä valita juomakseni drinkkiä tai lasillista viiniä. En, vaikka se aiheuttaisi muissa hämmennystä tai tekisi sosiaalisesta tilanteessa vähän kiusallisen. En myöskään halua täyttää somefiidiäni kippistelykuvilla tai drinksuilla.

Osittain on ollut helpompi nähdä erilaisia tapoja suhtautua alkoholiin, kun lähipiirissä on ollut absolutisteja, jotka ovat esimerkillään osoittaneet että näinkin voi valita. En myöskään ota kantaa toisten alkoholin kulutukseen, kerron vain omastani sekä kannatan uteliasta suhtautumista kaikkeen.

Tänä kesänä vihdoin toteutimme pitkäaikaiseen haaveen, ja matkustimme Lofooteille. Reissusta oli puhuttu jo vuosia, mutta aina se vaan jäi. Tänäkin vuonna alkoi näyttää, että olimme myöhässä passien hankinnan suhteen. Eikä reissua ollut muutenkaan suunniteltu muuta kun puheen tasolla.

Kun saimme passit sekä itsellemme, että Sisu-koirallemme, päätin varata majoitukset. Kun majoitukset varaa ja maksaa, reissu alkaa tuntua todelliselta.

Lofooteilla päädyin varaamaan majoituksen Eliassen Rorbuerista, perinteisistä, punaisista kalastajanmökeistä, jotka sijaitsevat meren rannalla Reinessä. Reine on mielestäni Lofoottien kauneinta ja idyllisintä seutua.

Majoituimme matkan varrella Kalajoella ja Kiirunassa. Kalajoella majoituksen kanssa meinasi käydä melkoinen katastrofi, kun majoituksen varaussivuilla olevat kuvat olivatkin toisesta kohteesta, ja vastassa oli pimeä ja todella tuhruinen mökki/huone. Onneksi saimme sen vaihdettua erittäin miellyttävään majoitukseen. Kiirunassa yövyimme Camp Ripassa, jossa erityisen vaikutuksen teki Sisulle varattu koirien goodie bag.

Ajoimme melko pitkiä pätkiä kerrallaan, ja autossa istuminen olisi käynyt todella puuduttavaksi, jollei jokaisen mutkan takaa olisi tervehtinyt entistä upeampi maisema. Ruotsissa sää oli sekä meno- että tulomatkalla pilvinen ja sateinen, joten maisemat eivät päässeet täysiin oikeuksiinsa, ja Lofootteille pääsyähän sitä odotti.

Kaikki mitä Lofoottien kauneudesta sanotaan, pitää paikkaansa. Eikä sitä kaikkea upeutta pysty sanoin kuvaamaan tai kuviin vangitsemaan. Upeita vuoria ja pilviä jotka melkein koskettavat maata. Lampaita ja lehmiä vaeltelemassa vapaana. Kirkasta turkoosia vettä, ja valkoisia hiekkarantoja. Ja niitä idyllisiä punaisia kalastajanmökkejä, sekä rentoa tunnelmaa pienissä kylissä.

Meidän Sisu on jo hieman iäkkäämmpi koiraherra, ja tietenkin matkamme suunniteltiin hänen ehdoillaan. Mikä tarkoitti mm. sitä, että emme lähteneet vaelluksille tai vaikeakulkuisiin maastoihin. Etsimme kävelyreittejä ja rantoja joihin pääsee helposti autolla. Haukland beach,Ramberg Beach ja Flakstad beach olivat upeita, ja helposti reiteillä olevia rantoja. Uttakleivin rannalle ajoimme aikamoisen kapeita teitä, huomataksemme, että se oli maksullinen ja erittäin ruuhkainen ranta.

Näkymä majoituksemme ikkunasta.

Eliassen Rorbuer oli hinnakas majoitusvalinta, mutta myöskin hintansa veroinen. Oli epätodellista herätä ja käydä nukkumaan kun ikkunasta näkyy vuoria ja mertä, ja kattoikkunoista pumpulipilviä taivaan täydeltä. Huoneistossamme oli myös kaikki mukavuudet astianpesukoneesta lähtien. Majoituspaikassamme oli myös ravintola, ja leipoma, josta sai aamuisin tuoreita korvapuusteja ja leipää.

Meillä oli tuuria säiden suhteen, saimme nauttia auringonpaisteesta yllin kyllin. Huoneistomme ulkopuolella oli pieni laituri, jossa luin kirjaa ja join teetä. Sekä ihastelin maisemaa lakkaamatta, ja yritin vaan imeä kaiken upeuden mieleeni.

Kun katselin etukäteen ruokapaikkoja, olin hyvin luottavainen että vegaani/vegetaristi löytää hyvin syötävää. Tämä kuitenkin osoittautuikin hieman haasteelliseksi. Kalaruokien ystävälle paikka on täydellinen, ja esimerkiksi lähellä majoitustamme oleva Anita’s seafood tarjoili kuulemma erittäin maukkaita turskaburgereita. Jos reissusta pitäisi löytää jokin miinus, se olisi ruokailu, mutta en antanut sen haitata tunnelmaa.

Kaiken kaikkiaan reissu oli upea ja onnistunut, ja näihin maisemiin tekisi vielä mieli palata uudelleen joskus. Vaikka tuntui, että kaikkien muidenkin matkakohteena oli Lofootit, harvassa paikassa tuntui mitään tungosta tai turistirysän tuntua. Rannoillakin oli usein tunne, että kaikesta siitä upeudesta saa nauttia täysin rauhassa. Olin myös erittäin tyytyväinen siihen, että panostimme majoitukseen, se oli iso osa kokemustamme. Lofooteilla näki kaikenlaisia majoitusvaihtoehtoja teltoista asuntoautoihin ja auton katon päälle olevaan telttaan. Monet olivat lähteneet sinne pyörillä, ja reissasivat kevyesti. Kaikkeen tähän Lofootit tarjoavat upeat puitteet, joten reissu on mahdollista toteuttaa monenlaisella budjetilla ja mieltymyksillä.

Kotimatkalla yövyimme Kemin Scandic-hotellissa, ja haluan antaa erityismaininnan siitä, miten hienosti koirat oli huomioitu. Sisu sai oman, ison pyyhkeen ja vesikupin huoneeseen, sekä tassuväelle suunnitellun goodie bagin, jossa oli nameja, lelu ja kaikenlaista, myös etäeläinlääkärin tiedot.

Lopuksi vielä muutama vinkki koirien kanssa matkustaville:

• suunnittele matka realistisesti koirasi ehdoilla.
• varaa riittävästi aikaa levolle, jaloittelutauoille ja palautumiselle.
• suunnittele syömiset ja namit etukäteen ja pakkaa ne mukaan.
• majoitukset on nykyään helppo varata lemmikkiystävällisistä paikoista, mutta esim. booking.comista varatessamme majoituksia, kävi kaksi kertaa niin, että lemmikkihuoneet olivat hotellista varattuja. Tämä ei olisi tullut ilmi, ellen olisi vielä erikseen maininnut hotellille, että matkustamme koiran kanssa.
• kannattaa etukäteen etsiä koirille sopivia paikkoja ja ulkoilureittejä.
• selvitä myös mistä saat apua, jos matkalla käy jokin haaveri.